Taas on tullut korkea aika teroittaa samuraimiekat, ladata haulikot kuolettavilla tammivaarnoilla ja pitää aurinkolaseja sisätiloissa. Jep, kaupungin kovin puoliverinen, päiväkulkija Blade on taas talossa, joten vampyyrien sun muiden eleganttien veripankkien on syytä olla varuillaan. Kyseessähän on tietenkin vuonna 1998 ensiaskeleensa ottaneen Marvel-saagan kolmas ja näillä näkymin viimeinen installaatio. Pystyykö Blade: Trinity vastaamaan edeltäjiensä huutoon? Onko trilogia nyt täydellinen vai jättääkö tämä kolmososa jotakin epämiellyttävää torahampaankoloon? Jatka lukemista, niin tiedät missä mennään…
Bladen aiemmat seikkailut olivat hyvin tuotettua purkkaa, goottikauhulla ja menevällä musiikilla höystettyä väkivaltaviihdettä, jotka kelpasivat mainiosti sekä sarjakuvanörteille että myöskin satunnaisille toimintafaneille. Näiden kelpo pläjäysten takaa löytyi tukku lahjakkaita ihmisiä, etunenässä sarjisfriikki David S. Goyer, joka vastasi molempien leffojen käsikirjoituksista. Tällä kertaa jotain on kuitenkin mennyt pahasti pieleen. Joko kesällä ensi-iltansa saava Batman Begins on pyörinyt liikaa Goyerin mielessä tai sitten kynä ei enää yksinkertaisesti pysy miehen kädessä. Blade: Trinity on nimittäin varustettu yhdellä viime vuosien tökeröimmistä kässäreistä.
Eikä siinä vielä kaikki. Goyer ei ole ainoastaan tyytynyt kirjoittamaan surkeaa tekstiä, vaan tämän lisäksi hän on saanut neronleimauksen ohjata oman hirvittävän hengentuotteensa. Mies on ohjaajana käytännössä keltanokka ja sen kyllä huomaa. Karmeaa kuvausta, sekavaa editointia, jonninjoutavaa trip hoppia, tylsää taistelua, huonoa läppää, paperinohuita henkilöhahmoja, mautonta kamerakikkailua, aneeminen pääpahis, ihmeellinen fetissi hidastetusti käveleviä ihmisiä kohtaan jne. Ei ole liioiteltua sanoa, että Goyer on täysin omatoimisesti raiskannut koko Blade-saagan hyvän maineen.
Itsensä lisäksi Goyer nolaa myös kaikki muutkin projektissa mukanaolevat henkilöt. Jopa aina luotettava Wesley Snipes näyttää siltä, että hän olisi mieluummin jossain muualla. Eikä ihme, sillä Blade: Trinity ei tunnu lainkaan Blade-elokuvalta, vaan pikemminkin joltain halvalta kopiolta, jonka ei olisi koskaan pitänyt nähdä päivänvaloa. Kuolleena syntyneen kokonaisuuden kruunaavat täysin väärin roolitetut teini-idolit Ryan Reynolds ja Jessica Biel. Nuorukaisten ainoaksi hommaksi jäävät ala-arvoisten vitsien laukominen, mp3:sten lataaminen ja yleinen ärsyttäminen. Naurettavasti maskeeratun über-Draculan roolissa nähdään täysin hajuton ja mauton Dominic Purcell, joka on kuulemma tuttu meillä Suomessakin nähdystä John Doe-sarjasta. Mahtaa olla mainio ohjelma.
Lopuksi palautellaan mieliin iki-ihania kielioppisääntöjä taivuttelemalla hieman adjektiiveja. Surkea, surkeampi, Blade: Trinity. Niin, mitäpä sitä suotta kiertelemään. Tämä pläjäys on epäilemättä yksi turhimmista koskaan näkemistäni tekeleistä. Onko tässä vuoden huonoin elokuva?