Kun kotimaa nyppii ja vaimokin heittää saappaat nurkkaan, miksi enää jäädä kotinurkille hengailemaan, kun tarjolla olisi sekä uusi elämä vieraassa maassa, että yksi maailman kalleimmista kulkuneuvoista, jolla pääsee päämääräänsä? Itse kukainenkin saattaisi tuossa tilanteessa lähteä reissuun…
…mutta harva meistä (kun Suomessa ollaan; ei kukaan) pystyy valitsemaan kulkuneuvoksi uutta ydinsukellusvenettä. Neuvostoliiton laivastin huippukouluttaja Kapteeni Ramius haluaa kuitenkin viettää eläkepäivänsä kapitalsimin kehdossa ja saa puhuttua matkakavereiksi joukon muita upseereita, joilla niinikään ei tule ikävä borsh-keittoa tai hapankaalia. Matka ei kuitenkaan suju ihan yhtä suoraviivaisesti kuin Aurinkomatkojen järjestämät kahden viikon lomamatkat. Neuvostoliiton johdossa tiedetään että Ramius yrittää loikata Amerikkaan, mutta oman maan huipputeknologiaa ei tietenkään haluta luovuttaa viholliselle tarjottimella, joten sukellusveneen perään lähetetään koko atlantin laivasto, tarkoituksena upottaa Ramius mikäli mieltä ei muuten saada kääntymään. Amerikkalaisetkin saavat selville vieraan sukellusveneen lähestymisaikeet, mutta tällä sotakoneistolla ei ole aavistustakaan siitä, onko Ramius sytyttämässä kolmatta maailmansotaa, vai jotakin muuta. Asiaa selvittämään määrätty analyytikko Jack Ryan aavistelee Ramiuksen aikeita, mutta ellei hän saa vakuutettua US Navy:n pomoja, Ramiuksen upotusbileistä tulee Neuvostoliittolaisten ja Amerikkalaisten yhteinen tilaisuus.
Tämä on hyvä elokuva, kenties paras näistä Jack Ryan-filmeistä, joissa useimmiten on nähty nimiosassa se Indiana Jones-mies. Vaikka elokuvan juoni selviää jo varhaisessa vaiheessa, se ei tässä tapauksessa tarkoita ollenkaan sitä, että elokuva olisi tylsää katsottavaa. Elokuvassa riittää tapahtumia ja lähinnä toisen kulttuurin epätietoisuudesta johtuvia jännitetilanteita. Elokuva on niin lähellä sotakuva-kategoriaa kuin voi olla, olematta kuitenkaan sotakuva.
