Uwe Boll on tunnettu umpisurkeista elokuvistaan ja varsinkin siitä, että ne perustuvat peleihin. BloodRayne ei muodosta kummallakaan saralla poikkeusta.
Juoni ei loista monimutkaisuudellaan. Rayne (Loken) on puoliksi vampyyri ja puoliksi ihminen. Kagan-niminen vampyyri raiskasi ja vuosia myöhemmin tappoi hänen äitinsä. Rayne lähteekin aikuisena kostoretkelle. Perässä on muitakin, jotka haluavat tuhota Kaganin.
Tämä elokuva ei toimi millään tasolla. Juoni ei ainakaan ole mitenkään omaperäinen. Kostoteemaa on jo käytetty lukuisissa elokuvissa. Muutkin jutut ovat varsin tuttuja muista elokuvista. En sitten osaa sanoa, minkä verran on otettu pelistä, kun en ole sitä pelannut. Juonenkuljetuskin on todella tökeröä. Tässä vain hypitään tapahtumasta toiseen selventämättä niitä mitenkään. Juonenkulkuun jääkin paljon aukkoja. Dialogikin on todella tönkköä.
Kauhupuolella ei Boll onnistu ollenkaan. Itse asiassa BloodRayne on todella kaukana kauhusta. Vaikka mukana onkin vampyyreja, niin muuten kauhulle välttämättömät elementit loistavat poissaolollaan. Tai poissa ovat ainakin ne elementit, jotka vaaditaan hyvään kauhuelokuvaan. Boll sortuu samoihin virheisiin kuin monet muutkin nykyajan kauhuohjaajat. Hän näyttää asioita, joita ei pitäisi näyttää ja sitten vielä homma hoidetaan muutamalla gallonalla verta. Kauhutunnelmaa ei saada missään vaiheessa aikaiseksi. Siis ei näin!
Toimintapuolikin on todella tökeröä. Kaikki toimintakohtaukset on tehty hutaisten sen enempää miettimättä. Sentään ei sorruta mihinkään MTV-kikkailuun, mutta sellaisesta ei olla kaukana.
BloodRayne on kerta kaikkiaan huono elokuva, jossa ei mikään toimi. Eipä tästä irtoa edes viihdyttävyysarvoja.
