Epätasaisen Wallander-sarjan viides osa Afrikkalainen on näkemistäni sarjan elokuvista ehdottomasti paras. Puolalaiselle rautatieasemalle päätyy mustaihoisen miehen ruumis junan mukana. Itsemurhalta vaikuttava tapaus näyttää tapahtuneen Ystadissa, joten Kurt Wallanderin ryhmä saa asian tutkittavakseen. Pian selviääkin, ettei homma olekaan itsemurha. Murhan taustalla näyttää pyörivän rasismia ja politiikkaa. Lisäapua tulee Tukholmasta, mutta avun annossa näyttää olevan taka-ajatuksia.
Surullisin Wallander-osa yllätti hyvyydellä. Ulkokuori on muiden elokuvasarjan osien tapaan laadukas ja juoni puksuttaa hyvin eteenpäin. Leffan henkilögalleria on vieläpä hyvin kirjoitettu ja sisältää monta koskettavaa ihmiskohtaloa. Näyttelijäpuolellakin kaikki näyttää olevan hyvin hanskassa.
Ei tämäkään Wallander ole lopulta mikään erikoinen, mutta kertakäyttökamana hyvä rikosdraama kuitenkin. Vielä vanhempien Wallander-filmatisointien laadun tasolle on vielä matkaa. Niihin verrattuna tämän uudemman Wallander-elokuvasarjan yhteiskuntakritiikki tuntuu pelkältä vitsiltä ja lähes olemattomalta.
