Suspiria on yksi Argenton kuuluisimmista elokuvista, eikä syyttä. Kyseessä on nimittäin melko hyytävä paketti, joka voi parhaimmillaan tarjota yleisölleen jotain unohtumatonta. Mutta tämän saavuttamiseksi katsojalta vaaditaan tietynlaista asennoitumista ja olotilaa. Suurella porukalla tai väkijuomia nauttineena tätä on turha ryhtyä katsomaan, sillä Suspiria on tarkoitettu katsottavaksi rauhallisissa puitteissa. Jos katsot sen vielä yksin ja pimeässä, luvassa saattaa olla jopa euforinen elämys. Suspiria on Argenton tyyliin visuaalisesti puhdasta timanttia, mutta myös muukin puoli on tällä kertaa nidottu nautittavaksi kokonaisuudeksi.
Elokuva kertoo tarinan nuoresta amerikkalaisesta balettitanssijasta, Suzy Banionista (Harper), joka saapuu kuuluisaan sveitsiläiseen balettikouluun tullakseen parhaaksi alallaan. Saapuessaan oppilaitokselle myöhään sateisena iltana Suzy huomaa portilla nuoren opiskelijatytön, joka säntää paniikissa sateeseen huutaen jotain epämääräistä. Tämän tilanne jää hieman hämärän peittoon, mutta myöhemmin paljastuu että tuo samainen tyttö murhattiin sinä yönä, mikä saa Suzyn entistä enemmän kiinnostumaan tapahtumasta. Uusi opiskelupaikka tuntuu aluksi leppoisalta ja opettajat ystävällisiltä, mutta mikä onkaan asian todellinen laita? Pian talossa alkaa sattumaan mitä selittämättömimpiä ilmiöitä ja syntisimpiä tapahtumia, eikä paikka yhtäkkiä tunnukaan enää niin puhtoiselta.
Perinteiseen Argenton tyyliin värien käsittely on aivan omaa luokkaansa. Jo pelkästään luonnottoman kirkkailla väreillä ja jylhillä lavasteilla saa luotua yllättävän paljon tunnelmaa. Tarina ei ole mitenkään erityisen omaperäinen, mutta selkeästi eheämpi kuin esimerkiksi Argenton Infernossa, joka luotti paremminkin yksittäisiin kohtauksiin kuin kokonaisuuteen. Näyttelijätyöskentelyssä ei ole kauheasti hurraamista, mutta musiikkipuolessa sen sijaan on. Itselle aiemmin täysin tuntematon Goblin-yhtye on onnistunut elokuvasävellyksessään kiitettävästi ja muutenkin progressiivinen rock sopii hämmästyttävän hyvin tämän tyyppiseen filmiin. Suspiria ei ole Argenton elokuvaksi kovin raaka, joten sitä voi pienellä varauksella suositella kaikille kauhun ystäville.
Future Film julkaisee lähiaikoina suomalaisen dvd-version tästä elokuvasta, mutta suurimmille faneille on tarjolla esimerkiksi Anchor Bayn kolmen levyn paketti (rajoitettu painos), joka on teknisesti erittäin onnistunut siirros. Ekstramateriaalia on levyillä ihan riittämiin asti ja boksiin on myös laitettu Suspiria-aiheisia pahvikortteja ym. käytännössä turhaa rihkamaa. Mitään tekstityksiä ei ole, mutta peruskielitaidolla pärjää ihan mainiosti. Suositeltava julkaisu.
nimimerkki: Low Rider
