The Amazing Spiderman 2:sen traileri on nyt tullut julki ja fanit eivät tohdi pysyä pöksyissään. Kieltämättä ihan komealta jatko-osalta vaikuttaa ainakin trailerinsa perusteella, mutta ei mennä asioiden edelle vaan arvostelussa on nyt uuden saagan ensimmäinen osa. Lähtökohta on varmasti suurimmalle osalle tuttu, mutta leffassa ilmenee myös jotain täysin uutta. Toisin kuin Raimin trilogiassa tämä tarina lähtee liikkeelle aivan Peter Parkerin lapsuudesta.
Peter Parkerin (Garfield) vanhemmat jättävät tämän lapsena setänsä ja tätinsä huostaan ja katosivat mystisesti. Ben-setä (Sheen) ja May-täti (Field) kasvattavat pojan kuin omanaan.
Lukioikäisenä Peter kiinnostuu menneisyydestään ja alkaa tutkimaan isänsä asioita löydettyään tämän vanhan salkun. Jäljet johtavat Oscorp yhtiöön ja hänen isänsä työkaveriin tohtori Curt Connorsiin (Ifans) Etsiessään Oscorpista vastauksia geenimanipuloitu hämähäkki puree Peteriä, jolloin hänen kehossaan ja mielessään alkaa tapahtua merkittäviä muutoksia. Hänelle alkaa kehittyä uskomattomat voimat, hämähäkin ketteryys, nopeus, sekä aistit ja ennen kaikkea kyky kiipeillä seiniä pitkin.
Elämää varjostaa yllättäen tragedia, kun ryöstäjä ampuu Ben-sedän, jolloin Peter naamioituu Hämähäkkimieheksi ja alkaa torjua rikoksia ympäri kaupunkia. Myös lukioihastus Gwen Stacy (Stone) alkaa lähestyä Peteriä, vaikka tämän poliisina työskentelevä isä (Leary) ei innostu Hämähäkkimiehen toiminnasta. Kaupunki tarvitsee kuitenkin pian Hämähäkkimiestä, kun Curt Connorsin itseensä kokeilema ihmiskoe menee pieleen ja hän muuttuu suureksi lisko-olioksi…
Juoni on sinänsä hyvä, koska se sisältää paljon uutta tutuilla aineksilla ja tuo piristystä läpi kahlattuun tarinaan. Tuttuja naamoja, kuten Peterin ystävää Harrya tai myöhempää tyttöystävä Mary Janea ei nähdä leffassa ollenkaan. Myös Daily Buglen päätoimittaja J. John Jameson loistaa poissaolollaan. Tarinaan tuo lisäpotkua Peterin vanhempien mystinen menneisyys ja heidän yhteytensä tuleviin tapahtumiin, joihin jo löyhästi viitataan elokuvassa.
Pakko myös verrata tätä Sam Raimin aiempaan trilogiaan. The Amazin Spiderman ei ole niin viihdyttävä ja nopeatempoinen kuin Raimin trilogia, mutta realistisempi ja mielenkiintoisempi. Hahmoille annetaan enemmän tilaa ja draaman kaari on suurempi. Elokuva on myös hitusen koskettavampi, mutta samalla myös synkempi kuin aiemmat hämisleffat.
Visuaalisella puolella tämä häviää Raimin leffoille. Komeaa katsottavaa tässäkin on, mutta elokuva turvautuu liikaa tietokone-efekteihin, jotka jossain vaiheessa alkavat väkisinkin puistattaa. Myöskään toimintakohtaukset eivät ole niin komeita mitä Raimin hämiksissä. Paikka paikoin havattavissa on myös tahatonta komiikkaa, joka aina aiheuttaa hieman harmaita hiuksia.
Pakko verrata myös näyttelijöitä. Tässä on nähtävissä hieman sama mikä vanhoissa ja uusissa Vareksissa. Juha Veijonen on loistava näyttelijä, mutta Antti Reini sopii kirjojen hahmon kannalta paremmin Vareksen rooliin. Tobey Maguire on näyttelijänä hyvä ja hoiti homman ensimmäisenä Hämähäkkimiehenä moitteettomasti kotiin. Andrew Garfield muistuttaa kuitenkin ulkonäöltään, iältään ja olemukseltaan enemmän lukiolaisnuorta kuin Maguire ja näin ollen hahmoon on myös helpompi samaistua. Ben-sedän ja May-tädin rooleissa nähtävät Martin Sheen ja Sally Field sopivat myös paremmin rooleihinsa kuin edelliset näyttelijät. Heistä huokuu lämpöä ja karismaa. Emma Stone ei tyydy olemaan pelkästään söpö vaan nainen osaa myös näytellä uskottavasti. Pahiksen roolissa nähtävä Ifans ei ole ihan niin karismaattinen, mitä aikaisemmat konnat, mutta ihan hyvän suorituksen hänkin antaa. Hahmo on tosin melko ohueksi kirjoitettu, mikä myös selittää asiaa.
Marc Webb on herättänyt vanhan tarinan mielenkiintoisesti uudestaan henkiin, mutta tämä häviää silti piirun verran Raimin kahdelle ensimmäiselle leffalle. Juonesta ja hahmoista plussaa, mutta visuaalinen ilme ja ohjaus tökkii paikka paikoin. Kokonaisuutena silti piristysruiske saagaan, joka Batman Beginsin tavoin laittaa odottamaan jatko-osaa kuin kuuta nousevaa.
