Tapahtumapaikkana Los Angeles. TV:n säämies Harris K. Telemacher (Martin) saa tietoonsa hänen tyttöystävänsä syrjähypyt. Järkytyksen jälkeen Harris rakastuu brittiläiseen journalistiin Sara McDoweliin (Tennant), mutta haittapuolena jutussa on Saran ex-mies Roland (Grant). Tuollaisen juonen tarjoaa elokuva nimeltä L.A. Story.
Steve Martin on ehdottomasti yksi parhaimmista koomikoista ja yksi minun suosikkinäyttelijöistäni. Jätkä irroittelee rooleissaan aivan täysillä ja onnistuu aina tuomaan hymyn suupielille. Nyt hän on päässyt käsikirjoittamaan omaperäisen romanttisen komedian. Mukana on paljon hauskoja fantasiakohtauksia ja värikkäitä henkilöhahmoja. Vitsejäkin onnistutaan viljelemään huimaan tahtiin. Kaikki vitsit eivät varmasti suomalaisiin uppoa, vaan olisi hyvä olla amerikkalainen. Tuo ei tosin haittaa paljon mitään, sillä meno on sen verran vauhdikasta, ettei katsoja voi millään kyllästyä.
Huima joukko hyviä näyttelijöitä on saatu mukaan. Sarah Jessica Parker veti jopa yllättävän hyvän roolisuorituksen energisenä ja nuorena tyttönä, josta Harris saa treffiseuraa. Richard E. Grant on luonnostaan jo todella inhottava, mutta aina loistava. Tässä hän ei näyttele hänelle tavallista kusipään roolia, mutta vetäisee silti hyvän roolin. Minulle tuntematon Victoria Tennant teki ihan hyvän roolisuorituksen brittiaksentilla puhuvana Sarana ja Steve Martin oli tietenkin mainio. Kuuluisia henkilöitä on saatu myös sivuosiin. Tässä muutama sellainen: Kevin Pollak, Patrick Stewart, Woody Harrelson ja Chevy Chase. He näyttelevät kuitenkin todella pienet, mutta silti erittäin herkulliset sivuosat. Näyttelijäpuoli on siis kunnossa, eikä siitä tuon enempää aleta nyt jaarittelemaan, vaan siirrymme ohjelmistossamme eteenpäin.
Nyt te hyvät lukijat varmasti ihmettelette jotain tällaista: ”Thokehan vain kehuu tätä, mutta antaa silti vain kolme tähteä. Tämähän kuulostaa aivan loistavalta leffalta. Miksi siis vain kolme pojoa? Me haluamme vastauksia!” Okei tässä niitä tulee: Kaikki muu on leffassa kondiksessa, mutta ohjaaja Mick Jackson onnistuu töppimään pahemman kerran. Vaikka leffa onkin omaperäinen toteutustavaltaan, niin ohjaus tekee siitä aivan tavanomaisen romanttisen komedian. Ohjaus on aivan liian tavanomaista ja se vie makua pois muuten niin herkullisesta annoksesta. Onneksi Steve Martin huomasi tuon ja pelasti leffaa kiireiltänsä. Siis Steve Martinin show tämä ehdottomasti on, eikä sitä faktaa voida millään kiistää. Steven käsikirjoitus on todella hyvä ja roolisuorituskin on sitä taattua Steve-laatua, mutta ohjaus on sitä aivan tavanomaista huteraa huttua. Ohjaus ei tuo mitään eloa tarinaa, vaan leffan elämä tulee hyvistä näyttelijöistä ja Steve Martinin uskomattomasta energiasta. Sori vaan Jackson, mutta sinä et ole mikään kovin hyvä ohjaaja.
Oma suosikkini Steven tuotannoista on ehdottomasti Perhe on paras, eikä tästä ole sille haastajaa (kiitos sinun Jackson!), mutta on tämä silti ihan mukava filkka. Romanttiseksi komediaksi vielä yllättävän hyväkin. Puolitoista tuntia kuluu nopeasti ja kyllähän se katsoja siinä samalla ehtii jotenkin viihtyä. L.A. Story ei luo mitään uutta komediarintamalle, mutta on silti mukavaa ja myös toimivaa kertakäyttöviihdettä. Martinin ansiosta tämän voisi kuitenkin katsastaa joskus myöhemmin uudestaan.
