Teatterikierroksella hetken aikaa Suomessakin pyörinyt Intermission jäi ainakin omalta kohdaltani näkemättä. Olikin korkea aika katsastaa John Crowleyn hyväksikin kehuttu esikoisohjaus.
Sana intermission (väliaika, hengähdystauko) on elokuvan ydin. Tuo sana koskettaa nuoria irlantilaisia Johnia (Murphy)ja Deirdrea (MacDonald), jotka päättävät pitää tauon seurustelussaan. Eihän siitä mitään muuta sitten synnykään, kuin kidnappaus, bussiturma ja virtsaamista housuille (noin muutamia tapahtumasarjoja kuvatakseni). Turha onkaan enempää selostaa, sen verran kiivasta elokuvan tahti parhaimillaan on.
Henkilögalleria on suht. suuri, mutta erittäin persoonallinen. Kaikilla hahmoilla on tärkeä tehtävä juonta edespäin vietäessä. Erityisesti Colin Farrell pikkurikollisena tekee sopivan jätkämäisen roolityön muuten niin sympaattisessa leffassa. Hymyä syntyy etenkin katsottaessa paikallista tehokyttää, amerikkalaiseen bisneskulttuuriin ihastunutta supermarketinjohtajaa ja pikkubaarin persoonallista vakioasiakasta.
Intermission on sanalla sanoen turvallinen leffa katsottavaksi. Se ei missään nimessä kompastu amerikkalaisten kollegoiden klisee-tehtailuun, vaan ylpeilee irlantilaisuudellaan ja tuoreudellaan. Mikä olisikaan ihanampaa kuin kuunnella aitoa irlantia: ”Fjuickin hjell! Bålloxs!
Ehdotankin Crowleyn esikoiselle maustekastike-kipon* verran kumarrusta…
*(Yksi syy katsoa leffa)
nimimerkki: producer
