Kaksin karkuteillä ja Räyhä-Ralphin tekijöiden uusin teos Frozen on parasta mitä Disneyn klassikkolistalla on nähty vuosiin. Se on suuri, aito, tunteita herättävä, toisinaan henkeäsalpaava ja välillä jopa eeppinen. Frozen ei oikeastaan perustu lainkaan H.C Andersenin alkuperäiseen Lumikuningatar-satuun, mutta juoni toimii silti kiitetävästi.
Tarinan keskiössä ovat siskokset Anna (Kristen Bell, Saara Aalto) ja Elsa (Idina Menzel, Katja Sirkiä). Oikeastaan Anna, koska Elsa jää väkisin sivuhahmon osaan, vaikka onkin huomattavasti parempi ja mielenkiintoisempi hahmo. Elokuvan ensimmäiset kymmenet minuutit ovat yllättävän aikuismaiset, synkät ja vakavat. Sen jälkeen elokuvasta tulee joksikin aikaa enemmänkin hauskempi pelastus-rekiretki, kunnes loppupuolella palataan taas alkupuolen tunnelmaan. Siellä on tietenkin perinteinen romanssi, mutta Frozen käsittelee käsitteitä ensirakkaus, pikaromanssi, rakkauden tunnustus ja tosirakkaus ihanan erilaisella epä-Disneymäisellä otteella. Muita hahmoja sisarusten lisäksi ovat Annan avuksi tuleva omalla tavalaan hellyyttävä Kristoff (Jonathan Groff, Axl Smith), tämän sympaattinen poro Sven, naapurivaltakunnan komea prinssi Hans (Santino Fontana, Tuukka Leppänen) ja lumiukko Olaf (Josh Gad, Tero Koponen), joka unelmoi kesästä. Täytyy mainita, että todella pelkäsin Olafin olevan sellainen typerä lapsia hauskuttamaan tehty ärsyttävyyden ja säälittävyyden rajoilla pyörivä sidekick, mutta luojan kiitos näin ei ollut. Olaf on yksinkertainen kyllä, mutta aidolla, ihanalla tavalla. Hän on myös fiksu, avulias ja hänellä on suuri sydän ja hän tuntuu välillä olevan huomattavasti paremmin perillä siitä mitä elokuvassa tapahtuu kun kukaan muu. Hän on myös ihan oikesti hauska. Frozenin huumori on muutenkin ihailtavan hyvin toteutettua, siinä ei ole minkäänlaista pakottamisen tunnetta eivätkä katsojat vaivaudu siitä miten kämäisiä vitsit ovat. Hahmogallerian miinukseksi täytyy sanoa, että sitten kun pahis lopulta paljastuu, on hän pahiksena yksi Disneyn huonoimpia. Hänen ainoa hyvä pahiskohtauksensa on se, jossa hänen todellinen hahmonsa paljastuu.
Animaatio itsessään on upeaa katsottavaa. 3D toimii, maisemat, taustat ja hahmot ovat hyvin suunniteltuja ja tehtyjä. Suomalainen dubbaus on myös onnistunut. Lauluja on leffassa todella monta, mutta niistä suurin osa on oikein viihdyttäviä. Omina suosikkeinani ”For the first time in forever”, ”Let it Go” ja ”Do you wanna build a snowman”. Tiivistettynä; toimiva tarina, onnistuneet ja mielenkiintoiset hahmot muutamaa lukuunottamatta, upea animaatio, viihdyttävät laulut, ja onnistunut dubbaus. Ja vaikka omat suosikki Disneyni eivät ole koskaan olleet ne varsinaiset prinsessa elokuvat, niin Frozen on ehdottomasti paras Disney-prinsessa elokuva ikinä.
