Kalastaja-alus pelastaa meressä kelluvan miehen, joka on saanut metallia nahkansa alle. Tajuihinsa tultuaan mies ei muista kuka on eikä sitä miten on joutunut meren armoille. Toivuttuaan ja satamaan päästyään miehellä on luonnollisesti palava tarve selvittää oma henkilöllisyys ja menneisyys. Helpoksi tämä tehtävä ei kuitenkaan muodostu, sillä vastaan tupsahtelee henkilöitä, joiden tarkoituksena tuntuu olevan järjestää muistikatko lopulliseksi.
Loistavan ”pikku-Tarantinon” eli Go:n ohjannut Doug Liman piti 3 vuotta hiljaiseloa ja palasi parrasvaloihin tämän Robert Ludlumin romaanin pohjalta väännetyn agenttitarinan myötä. Go oli kieli poskella tehtyä mustaa huumoria, mutta Medusan verkko on sen sijaan lähes ”brezneviläisen” vakava ja vähäeleinen trilleri.
Leffa ei sisällä erikoistehosteita eikä ylipitkiä toimintakohtauksia, mikä on nykypäivänä laskettava pelkästään positiiviseksi asiaksi. Valitettavasti tarina tahtoo olla kuitenkin liian keskinkertainen varsinkin kun tämäntyyppisessä elokuvassa tarvittavaa jännitettä ei saada luotua. Yksi-ilmeistä ja kaikki tunteensa peittävää pääosakaksikkoa seurataan lähes koko kahden tunnin ajan eikä aines tahdo oikein riittää näin pitkään pätkään.
Mielestäni näyttelijänä hieman aliarvostetun Matt Damonin ei tarvitse Jack Bournen housuissa venyä muuta kuin rutiinisuoritukseen, siksi simppeli näyteltävä vähäeleinen Bourne on. Damonin aisaparina nähdään saksalainen Franka Potente, joka täysin tuoreena kasvona on varsin piristävä ilmestys.
Medusan verkko on ehdottoman laadukas elokuva, josta on vaikea löytää mitään suurempaa vikaa. Pieni tasapaksuus, kohokohtien puuttuminen ja juonen häikäisemättömyys tekee lopputuloksesta kuitenkin vain keskinkertaisen.
