Mitähän tästäkin sanoisi, ettei aiheuta kielenkäytöllään mummovainaan kääntyilyä lepopaikassaan. Aivan ensimmäiseksi ehdotan kaikenlaisen järjellisen toiminnan poiskytkemistä ja sen jälkeen tylsistyneen ilmeen hakemista naamalle.
Pätkä kertoo New Yorkilaisen muotisuunnittelijan itsensä ja omien juuriensa löytämisestä. Kaupungin tavotelluin poikamies, joka on varsin narttumaisen kaupungin pormestarin poika, kosii sankaritartamme, mutta auvoisen ja kansilehtiin pääsevän avioliiton ainoana esteenä on Melanien aviomies. Niinpä typy hyppää avo-Saabiinsa ja hurauttaa Alabamaan ottamaan avioeroa siipastaan. Mutta kuinkas sitten kävikään…
Reese Witherspoon on taaskin filkassa varsin kaunis, mutta niin on allekirjoittaneen naapurikin, eikä se hänestäkään näyttelijää tee. Reese osaa myös näytellä, mutta tässä pätkässä hän tyytyy olemaan vain läsnä. Elokuvan käsikirjoitus ei tarjoa mitään uutta, ei mitään pohdittavaa tai pureksittavaa eikä siinä ole minkäänlaista koukkua, joka tarraisi varomattomaan katselijaan kiinni. Ja loppuratkaisu: niillä on varmaan Ison Veden takana tietokoneohjelma, joka syytää näitä samassa muotissa olevia kässäreitä liukuhihnalta ja sitten ne kaikki vielä kuvataan!
Ainoa ehdottomasti hyvä asia elokuvassa on tuo jo mainiosta ”Voi veljet, missä lienet” -elokuvasta tuttu leveä etelän murre, joka ainakin allekirjoittaneen korvaan kuullostaa varsin hauskalta ja mukavalta. Muuten pätkä oli niin tusinatuote, ettei siitä voi käyttää edes nimitystä ”pläjäys”.
nimimerkki: bigbro
