Kun 2008 ensi-iltansa sai Robert Downey Juniorin tähdittämä Iron Man, ihmiset pitivät siitä, mutta hämmentyivät lopputekstikohtauksessa nähdyn Samuel L. Jacksonin Nick Furyn. Mitä tämä tarkoitti? Kun samana vuonna ilmestyi vielä The Incredible Hulk ja lopputekstien jälkeen vilahti ruudulla Tony Stark, joka kertoi uuden tiimin olevan suunnitteilla, ihmiset ymmärsivät mistä on kyse. Luvassa oli jotain suurta ja mahtavaa. Vuoden 2012 sankareiden suurta voimien yhdistämistä ja 1,518 miljardia dollaria tuottanutta The Avengersia ennen, saimme nähdä vielä Hulkin ja Iron Manin lisäksi Iron Manin jatko-osan, Thorin ja Captain American. Marvel tajusi, että homma toimii kuin rasvattu ja jatkoi leffojensa tekoa. Mukaan on mahtunut sooloiluja kuin myös yhteisiä seikkailuja ja nyt vuoteen 2018 meillä on 19 Marvel-elokuvaa. Ja ehei, homma ei ole vielä loppumassa. Ensi vuonna olisi luvassa Captain Marvel ja neljäs Avengers ja tänä vuonna näemme vielä Ant-Man and the Wasp.
Kymmenen vuoden aikana on osuttu napakymppeihin, mutta on tullut myös pari hutia. Monet ovat jo ilmaisseet kyllästymisensä kaavamaisiin CGI-paukkuihin ja supersankarisekoiluihin ylipäätänsä. Onkin mukava todeta, että Avengers: Infinity War onnistuu välttämään perusteellisen kaavan kiitettävästi ja ikään kuin yhdistää jokaisen aiemman MCU-elokuvan parhaimmat puolet. Infinity Warin on tarkoitus olla eräänlainen linkitys ja jatko Doctor Strangelle, Captain America: Civil Warille, Guardians of the Galaxy Vol. 2:lle, Spider-Man: Homecomingille, Thor: Ragnarokille ja Black Pantherille. Kyseessä on siis se leffa, jota fanipojat ovat odottaneet vuosikausia, se eeppinen yhdistäminen ja maailmojen törmääminen. Upeasta Infinity Gauntletista ei osattu unelmoidakaan elokuvaa vielä 90-luvulla, koska materiaali oli niin suurta ja massiivista. Kymmenen vuoden valmistelut ovat kuitenkin tuottaneet tulosta ja lopputulos on onnistunut. Ja ohjaajina ovat yhdet parhaimmat Marvelin leffat ohjanneet (Captain America: Winter Soldier ja Captain America: Civil War), joten heidän kosketuksellaan leffa ei voi olla huono. Lisäksi näemme vihdoin, mihin kauan pohjustettu Thanos oikein pystyy. Yritin kirjoittaa arvostelun mahdollisimman vähillä paljastuksilla leffasta, joten sen suurempia spoilauksia ei ole luvassa.
Asgardilainen alus on joutunut galaksien pahimman ilkimyksen uhriksi. Thor ainoana eloonjääneenä tuhoutuvalle alukselle ja Bruce Banner matkaa takaisin turvaan Maahan. Thor tapaa Galaksin vartijat ja suunnittelee rakentavansa uuden vasaran, jotta voisi kukistaa Thanoksen. Rocket ja Groot lähtevät ukkosenjumalan matkaan ja loput lähtevät etsimään Ikuisuuskiveä Knowherestä. Samalla Thanoksen kätyrit saapuvat maahan, jossa Doctor Strangen tavannut Hulk ja Iron Man aloittavat taistelun Spider-Manin taustatuella. Taistelu vie avaruuteen, jossa todellinen kamppailu vasta alkaa. Scarlet Witch ja Vision elävät rauhassa varjoissa, kunnes joutuvat pahiksien yllättämiksi. Onneksi Kapteeni Amerikan tiimi onnistuu pelastamaan heidät. Suunta vie Wakandaan, jossa Visionin otsassa hohtava Ikuisuuskivi voidaan poistaa. Myös Bucky liittyy taisteluun, kun suuri hyökkäys aloitetaan. Kuinka käy? Saako Thanos haltuunsa Ikuisuuskivet? Tuhoutuuko Wakanda? Miksi Bruce ei enään voi olla Hulk? Taistelu kaikkien elävien olentojen kohtaloista alkaa.
Pidin erittäin paljon Tom Hollandin esittämästä Spider-Manistä Civil Warissa ja Homecomingissa ja onhan se seittisinko ihan mukava, mutta jää silti hieman varjoon. Toki ei leffa toimisi, jos se olisi keskittynyt vain häneen. Jokatapauksessa Holland on paras Spider-Man, joka valkokankaalla on nähty. Robert Downey Junior on Iron Manin roolissa yhtä loistava kuin aina ja nyt hänellä on pieni jännite kihlattunsa Pepperin kanssa. Pepper unohtuu kuitenkin nopeasti, kun matka jatkuu avaruuteen. Mark Ruffalo on hyvä Hulkin roolissa, vaikka häntä ei nähdä kunnolla kuin alussa Hulkina. Muuten hän on pelkkä älykkö, jolla on turvanaan Hulkbuster. Tällä kertaa Hulkia käsitellään enemmän jakautuneena persoonana ja siitä minä tykkäsin. War Machine ja Hawk ovat unohdettavia hahmoja, mutta tuovat eeppiseen taisteluun lisää tunnelmaa. Myös Karen Gillan Nebula ja Doctor Strangen tiimikaveri Wong ovat mukana.
Chris Evansin Steve Rogersia eli itse Kapteeni Amerikkaa olisi voinut olla enemmän mukana, mutta toimi hyvin sellaisena hieman erakoituneena oikeudenpuolustajana. Hänen kamunsa Buck sen sijaan ei oikein tee mitään järkevää ja hänen tarinaansa ei jatketa yhtä onnistuneesti kuin kuvittelin. Minä suorastaan rakastin Dr. Strangen velhoiluja omassa elokuvassaan, vaikka itse elokuva oli syntytarinansa kaavamaisuuden takia pieni pettymys. Onneksi mukana on jälleen tuttua magian ja taikuuden käyttöä. Black Pantheria näyttelevä Chadwick Boseman yhdistää mukavasti brittiläistä ja afrikkalaista aksenttia, mutta muuten hän jäi vähän taka-alalle. Vision nosti yhdellä kädellä Avengers: Age of Ultronissa Thorin vasaran ja siitä asti hän on ollut varsinainen mysteeri. Hänen otsassaan on Mielikivi ja tässä hänet jopa nähdään oikeana ihmisenä. Hänen romanssin kohde on Scarlet Witch, jolla on edelleen voima tuhota Mielikivi. Scarlett Johanssonin Black Widow’lta on toivottu omaa leffaa jo siitä asti, kun hahmo esiintyi ensimmäisen kerran Iron Man 2:ssa vuonna 2010. Tällä kertaa Johansson ei erityisemmin pääse loistamaan parrasvaloissa, mutta se tuskin oli tarkoituskaan.
Jurassic Worldistakin tuttu Chris Pine tekee edelleen roolinsa leppoisella ja rennolla huumoripohjalla. Drax muuttui jo Guardians of the Galaxyn jatko-osan kohdalla enemmän huumorimieheksi ja nyt hän on sitä entistä enemmän. Dave Bautista on hänen roolissaan mahtava. Thor seikkailee avaruudessa tavattuaan Galaksin vartijat ja Chris Hemsworth heittää pari osuvaa vitsiä leffan aikana. Groot on noussut monien suosikkihahmoksi, mutta tyytyy maailman pelastamisen aikana pelaamaan videopeliä. Hän auttaa Thoria saamaan haltuunsa uuden taianomaisen aseen, jolla voisi tappaa Thanoksen. Gamoralla on isä-tytär-suhde Thanoksen kanssa ja on erittäin mielenkiintoista seurata heidän suhdetta toisiinsa. Gamoran menneisyyttä käydään lyhyesti läpi ja saamme tietää, miten Gamora tapasi Thanoksen ja miten hänestä tuli Titaanin tytär. Guardians of the Galaxyn jatko-osassa esiintynyt Mantis ei tehnyt aiemmin merkittävää vaikutusta eikä tehnyt sitä nytkään. Pesukarhu ”Jänis” Rocket on edelleen mahtava ja toivon, että joskus saisimme tietää vielä lisää hänen vekkulimaisesti menneisyydestä.
Ensimmäisen Avengersin lopusta asti olemme odottaneet Thanosin saapumista ja kuusi vuotta siinä meni, mutta vihdoin tämä ultimaattinen Titaani on aloittanut suunnitelmansa toteuttamisen. Voin antaa Josh Brolinille aplodit, sillä hän on herättänyt legendaarisen pahiksen eloon onnistuneesti. Kaikki kiitos ei kuitenkaan mene näyttelijälle, sillä käsikirjoituksellakin oli oma osansa. Thanoksesta tehdään itseasiassa aika traaginen hahmo ja selviää, että hän ei ole vain tusinapahis, joka haluaa tappaa sankarit ja tehdä maailmankaikkeudelle jotain järisyttävää. Thanos on myös ylivoimaisuutensa takia uhkaava hahmo ja Marvelin jo valmiiksi heikoista pahiksista parhaimpia Lokin, Winter Soldierin ja Killmongerin lisäksi. Hänestä rakennettiin muistettava ja paljasti itsestään uusia puolia.
Mietin paljon ennen leffan katsomista, että miten nämä kaikki sankarit saadaan seikkailemaan samaan leffaan ilman suurempia ongelmia. Ongelmaan ratkaisu oli selvästi Russon veljekset. Alussa on mukana hienoja kohtaamisia, jotka pistävät hymyilemään ja joissakin tuli ihan kylmät väreet eeppisyytensä takia. Esimerkiksi Iron Man ja Dr. Strange ovat persoonaltaan samantapaisia hahmoja ja oli mahtavaa nähdä heidät samassa kuvassa. Hahmojen kokoontuminen oli upeaa seurattavaa, vaikka aivan kaikki eivät päässeet mukaan bileisiin. Ant-Man ja Hawkeye mainitaan nopeasti, mutta heitä ei ole muuten mukana. Minusta heitä olisi ollut kiva nähdä, mutta ehkä heillä ei ollut tilaa tässä taistelussa. Näyttelijöiden kannalta katsottuna homma toimii, vaikka suuren hahmogallerian takia osa jää vähän pimentoon.
Russon veljekset hoitavat ohjauksen mahdollisesti parhaiten, mitä on ollut mahdollista, vaikka välillä massiivisuutensa takia homma lähtee melkein lapasesta. Kun odotukset, panokset ja lähdemateriaali on näin korkealla tasolla, tulee siinä varmasti itselleenkin paineita ohjaajana. Jos he olisivat tehneet jotain väärää, todennäköisesti fanien lisäksi koko Internet olisi seonnut siitä. Silloin olisi uhkauskirjeet kolisseet veljesten postilaatikoissa. Kyseessä on visuaalisesti upein Marvel-leffa ja mukana on pari uskomattoman upeaa toimintakohtausta. Vuoteen 2018 mennessä olemme nähneet jo niin upeita erikoistehosteita, että Infinity War ei tee mullistavaa vaikutusta niiden ansiosta, vaikka upeita ovatkin. Kun tämä on kuitenkin supersankarielokuva, pakko mukana on olla se efektimyrsky, joka on sieltä paremmasta päästä.
Rytmitys on vähän sekaisin, mutta tälläisessä elokuvassa tiesin sen jo etukäteen. Juuri, kun on saannut nauraan hulvattomasta on nopeasti siirryttävä vakavampaan ja keskittyneeseen tilaan. Hahmot onneksi saavat monipuolisesti ruutuaikaa ja mikään tapahtumista ei ole sellainen, jonka olisi voinut leikata kokonaan pois. Muistan hyvin kuinka The Last Jedin kasinossa tapahtuvat kohtaukset olivat tylsiä ja Finnin kanssa seikkailut Rose oli muutenkin mitäänsanomaton hahmo.
Tempo on myös erittäin nopea ja ellet ole nähnyt aiempin MCU-leffoja tiput todennäköisesti kärryiltä samantien. Tapahtumat ovat mahtavia ja eeppisiä ja hengähdystaukoa ei ole alun jälkeen. Pituus leffalla on sarjansa pisin ja se on 2 tuntia ja puolikas perään. Joidenkin mielestä varmaan liian pitkä, mutta tälläisen aiheen käsittelyyn sopiva. Olin kyllä iloinen siitä, että leffa loppui ja pääsin tosissani miettimään, mitä olin juuri nähnyt, mutta ei olisi ollut ongelma katsoi kauemmin. Niin paljon Infinity Warista nautin. Olin siis katsomassa tätä isoveljeni kanssa ja hän ei ollut nähnyt aiempia Marvel-leffoja, joten hänellä meni aina jonkun aikaa tajuta, kuka on pahis ja miksi tuollainen tyyppi on nyt täällä. Aiemmista leffoista kannattaa siis olla vahva muistikuva, että voit nauttia täydellisen kokonaisuuden.
Huumorista annan paljon plussaa, koska esimerkiksi Draxilla oli pari järisyttävän hyvää vitsiä, jotka pistävät edelleen vähän hymähtämään. Teattereissa sain kuitenkin nauraa ihan kovaan ääneen esimerkiksi siitä, kun Drax muuttui ”näkymättömäksi” syödessään jotain nappuloita. Myös Thorin ja Peterin välinen kateellinen suhde oli huvittava ja Peterillä tarkoitan siis Star-Lordia enkä Spider-Maniä.
Vihdoin saatiin rikottua ennalta-arvattavuus. Oli pari hetkeä, jolloin ajattelin, että eihän nyt näin voi tapahtua ja hetken päästä ymmärsin, että ne olivat ihan hyviä päätöksiä. Yllätykset olivat myös se, mikä piti tätä yllä. Jotkut kerrat leffa myös huijasi katsojaa. Joidenkin hahmojen kohtalo oli erittäin yllätyksellistä ja loppuratkaisu pisti miettimään tosissaan. Lopputekstien jälkeen tuleva kohtaus kannattaa katsastaa, koska siinä pohjustetaan erästä naissupersankaria, jolle on myös tulossa ensi vuonna oma elokuva. Minun salini oli täynnä ja katsomossa oli selvästi muitakin faneja. Vitsien kohdalla naurettiin ja parin eeppisen kohdan aikana vedettiin henkeä. Juuri tällaisiä käyntejä teattereissa lisää, kiitos!
Jos olet Marvel-fani, tulet aika varmasti rakastamaan tätä elokuvaa. Tämä on se ”Fanipoikien märkä uni”. Jos olet muutenkin kyllästynyt supersankarileffoihin, miksi ihmeessä raahaat itsesi leffateatteriin katsomaan jotain, jota tiedät vihaavasi. Vai katsotko näitä vain, että voit haukkua niitä. Minusta teattereihin mennään vaikuttumaan, nauttimaan ja kokemaan elämyksiä. Infinity War on parhaimpia kesäleffoja pitkään aikaan ja vastaa eeppisyys tasollaan Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta-trilogian viimeisintä elokuvaa, Kuninkaan paluuta. Se tarjoaa paljon vanhaa ja pyörii myös osittain vanhan höyryillä, mutta uudet ratkaisut ja tapahtumat ovat sen ehdoton polttoaine loppuun asti. Sain rahoilleni vastinetta juuri niin kuin odotinkin ja koin vielä pari yllätystä. Leffa tulee varmasti tienaamaan suuret summat rahaa ja näitä leffoja varmasti tehdään niin kauan kuin rahaa vain ropisee. Loppuratkaisu oli sen verran mielenkiintoinen, että en malta odottaa tämän jatko-osaa. Infinity War kannattaa käydä katsomassa isolta valkokankaalta, koska yksi vuoden suurimpia elokuvatapauksia. Muista olla valmis supersankareiden tuottamaan ähkyyn nimittäin sitä on luvassa.
