”Meillä ei kyllä ole ideoita, mutta silti pitäis yksi Rocky saada ulos.” taisivat studioherrat pohtia jonain synkkänä iltana baarissa 20 vuotta sitten. Lasillisia oli varmaan otettu liikaa, tai ainakin siinä vaiheessa, kun päätös Stallonen häpeällisen huonon käsikirjoituksen ja kehiin palaavan ohjaaja Avildsenin valinnoista tehtiin. Rahankiilto taisi olla se toinen syy…
Kaikki ideat on kaluttu loppuun jo neljässä jatkuvasti heikkenevässä aiemmassa osassa, ja Rocky hakattu paloiksi niin, että kumma kun mies tolpillaan vielä pysyi. Aivovamma vaivaa nyrkkeilijäsuuruutta, poitsulla menee koulussa huonosti ja rahatkin on loppu (ja myydään Volvo?). Ei se elämä ole siis helppoa. Ei varsinkaan niille, jotka leffan erehtyvät katsomaan.
Rocky on siis pennitön ja koutsina Tommy Gun – nimiselle (Tommy Morrison, joka ei sittemmin valkokankaalla ole käynytkään) lahjakkuudelle. Loppukohtaus on yksi kaikkien aikojen huonommista. Sen tuoma olotila on jossain pahoinvoinnin ja haukottelun välimaastossa. Edes Rockyjen vahvuutena ollut musamaailma ei tuo lohtua tähän kurjuuteen.
Ei voi mitään. Saman kaavan käyttö ei toimi (kuin korkeintaan matematiikassa, ja siinäkin se taitaa olla pääosin tylsää…). Eli Sly ”Antaa mennä kun alamäki alkaa” Stallone rämpiköön suossa ja pilatkoon upean leffasarjan tällä flopilla. Aivan vapaasti, mutta pojoja ei tipu. Yksi historian häpeällisimpiä leffoja.
Ja kutonenkin on tulossa?
