Peter Quill ja muut Galaksin vartijat ovat suojelemassa anulax-akkuja abiliski-hirviöltä. Palkkioksi Sovereign-kansan ylipapitar Ayesha antaa joukkiolle Nebulan eli Gamoran siskon. Rocket on kuitenkin varastanut itse anulax-akkuja, jonka takia heidän perässään on pian joukko Sovereignin hävittäjiä. He laskeutuvat planeetalle, jossa tapahtuu Quillin ja tämän isän kohtaaminen. Quill, Gamora, Drax lähtevät Egon Quillin planeetalle, kun taas Groot ja Rocket jäävät korjaamaan heidän alustaan ja vartijoimaan Nebulaa. Pian heidän on taas pelastettava galaksi, kun Egon paljastuukin pahaksi.
Vuonna 2014 ilmestynyt Guardians of the Galaxy oli valtava riski Marvelilta, koska moni ei tiennyt Galaksin vartijoista mitään. Riski kannatti ottaa ja Marvel tuotti jälleen itselleen rahaa. Guardians of the Galaxy Vol. 2 nimen saanut, Marvel Cinematic Universen viidestoista elokuva ja vuonna 2017 ensi-iltansa saanut jatko-osa käsittelee Starlordin vanhempien salaisuuksia, joita ensimmäisessä ei juuri paljastettu. Onko GotG Vol. 2 sitten hyvä jatko-osa? Otetaan selvää.
Elokuvassa on hyvät erikoistehosteet, mutta niihin luotetaan vähän liian paljon. Homma menee loppupuolella vähän liiankin efektimässäilyksi, joka on elokuvan huonoin puoli. Seikkailumainen fiilis jatkuu edelleen ja muutenkaan liian synkkä elokuva ei ole. Leppoisan värikäs! Musiikki on ykkösen tavoin loistavaa, mutta ei aivan yhtä hyvää kuin ykkösessä. Huumori on myös todella hyvää ja monia hahmoja on tehty kiinnostavammaksi. Elokuva osaa olla myös koskettava, joka on harvinaista tällaiseltä elokuvalta.
Näyttelijät ovat aikalailla hyviä melkeinpä kaikki! Kukaan ei ollut roolissaan huono tai liian ärsyttävä. Dave Bautistan Draxille on annettu selvästi enemmän hauskoja kohtia kuin ensimmäisessä osassa. Myös Rocket ja Groot ovat hauskoja omilla persoonnallisilla äänillä. Chris Prattin Starlord eli Peter Quill on edelleen se tuttu ja hauska sankari. Zoe Saldanan Gamoran hahmosta on yritetty tehdä selkeästi kiinnostavampi hahmo ja se on onnistunut. Gamoran ja Nebulan välille on luotu sisarussuhde ja Peter Quillin ja Gamoran suhdetta on suurennettu. Myös Michael Rookerin Yondusta on tehty entistä kiinnostavampi hahmo. Valitettavasti Prattin ja Peter Quillin isää näyttelevän Kurt Russelin kemia ei toimi kovin hyvin. Toimintatähti Sylvester Stallonekin on elokuvassa, mutta vain pienessä roolissa, jonka takia hänestä on vaikea sanoa mitään. Loput hahmot koen sellaisina, että niistä ei tarvitse kertoa mitään.
Tässä on Marvelin tapaan loppukohtauksia, joita on tällä kertaa viisi. Nämä olivat ihan kivaa kamaa. Tietenkin mukana on myös Stan Lee, eli jos olit kova Marvel-elokuvien fani, niin kannattaa jäädä elokuvateatteriin vielä lopputekstien ajaksi. Myös 3D tuo elokuvaan paljon lisää kantavaa voimaa. Lopputuloksena on edeltäjäänsä hiukan parempi toimintapläjäys, joka on perus Marvelia.
