Olympialaisissa on muitakin lajeja kuin yleisurheilulajit. Berliinin kisojen taltioijana Leni Riefenstahl kuvasi luonnollisesti nekin ja lopputulos on korkeaa laatua. Myyttistä alkua ei enää rakenneta, joskin jälleen alussa Riefenstahl kuvaa ihmisruumiin kauneutta ja ensimmäisenä lajina onkin voimistelu mikä sallii runsaasti tilaa kauniille ihmiskehon ponnistelulle. Lajit etenevät tylsempien lajien kautta välissä hauskempiin ja lopun uimahyppykisa noudattaa samaa mielleyhtymien virtaa kuin alun voimistelu. Harmillisesti kreikkalais-roomalaisessa painissa ja nyrkkeilyssä menestyneitä suomalaisia ei kuvata ja painikin jää kokonaan pois.
Olympian toinen osa on samaa visuaalisesti miellyttävää kauneuden kuvausta, joskin lajit eivät ole yhtä mielenkiintoisia kuin ensimmäisessä osassa. Kuitenkin Herbert Windtin musiikissa ei ole mitän heikkouksia ja kerronta säilyttää mielenkiintonsa loppuun asti.
Edeltäjäänsä heikompi kokonaisuus, mutta silti pysyy mielenkiinto yllä ja huumoriakin on päässyt mukaan useamman ratsastajan saadessa kylmän kylvyn ja lopun ollessa yhtä ylevä kuin ensimmäisen osan alun.
