Kun Hollywoodin ”nerokkaat” tuottajat saavat jossain sikarinkatkuisessa ja viskin kyllästämässä kabinetissaan ”loistoidean”, hälytyskellot soivat kauas. Niin nytkin, sillä Draculan, ihmissuden, Frankensteinin ja vastaavien legendojen ahtaminen samaan vaahtokarkkiliemeen Hugh Jackmanin, Stephen Sommersin ja miljoonaan kertaan nähdyn juonen kanssa on surkein idea surkeiden ideoiden historiassa.
Vatikaanin oma James Bond, Van Helsing (Jackman) löytää itsensä työkeikalta keskeltä örrimörrien kansoittamaa Transylvaniaa, tekee vampyyreistä joka toisessa kohtauksessa ison kasan tuhkaa ja rakastuu siinä samalla seksikkääseen mustalaisneitiin (Beckinsale). Elokuvan juoni ylittää (alittaa) monet tylsimmät juonikuviot ikinä. Se on käytännössä pelkkä tekosyy lelumaisen CGI-vyöryn esittämiselle, yhtä hyvin oltaisiin voitu katsella karkkisia 3D-vampyyrejä Matrix-pyörityksellä 2 tuntia.
Elokuva tekee parhaansa häpäistäkseen legendaariset hahmot (siinä kuitenkin, onneksi, onnistumatta), puristakseen niistä viimeisenkin killingin kassakoneeseen ja myydäkseen kasan fanituotteita. Elokuva ei ole viihdyttävä eikä kaunis katsoa, eli se ei ole hyvä. Stephen Sommers faneille tämä ”Muumio Romanian malliin” saattaa vielä toimiakin.
