De Palma luo taidokkaasti jännitteitä kamerakulmilla sekä todella loistavilla kohtauksilla.

1.6.2005 20:58

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Dressed to Kill
Valmistusvuosi:1980
Pituus:105 min

Ilmestyessään suurta kohua aiheuttanut elokuva sai ihmiset nousemaan barrikadeille ja De Palmaa haukuttiin naisvihaajaksi. Mutta Onko ”Dressed to Kill” kaiken kohun arvoinen?

Kate Miller (Dickinson) on tylsistynyt ja seksuaalisesti ahdistunut kotirouva, joka kaipaa virikettä elämäänsä. Psykiatrinsa (Caine) rohkaisemana hän ryhtyy museossa flirttailemaan tuntemattomalle miehelle. Kaksikko päätyy sänkyyn. Lähtiessään hotellista tuntematon nainen tappaa Katen. Laatutason ilotyttö Liz Blake (Allen) näkee murhaajan kasvot ja joutuu murhaajan tappolistalle. Mutta koska kyyninen etsivä Marino (Franz) ei pahemmin usko Lizin puheita, Lizin ainoa keino on yhdistää voimansa Katen kostoa halajavan pojan (Gordon) kanssa.

”Dressed to Kill” on pelottavampia elokuvia mitä olen nähnyt. Pino Donaggion hyytävä musiikki vain tehostaa elokuvan shokkivoimaa. De Palma luo taidokkaasti jännitteitä kamerakulmilla sekä todella loistavilla kohtauksilla. Esimerkiksi jo legendaksi muodostunut museokohtaus on jotain, mihin kaikki eivät pysty. Mukana on myös kohukohtauksia, kuten alun suihkukohtaus, jota yleisö moitti liian tarkoista lähikuvista. Visuaalinen puoli on De Palmalla hallussa. Näyttelijöistä Caine on juuri niin jäykkä kuin englantilainen voi olla. Nancy Allen tekee loistavaa työtä Lizin roolissa.

Vaikka elokuvan juonessa on aukkoja ja logiikastakaan ei ole tietoa, niin siltikin elokuva vangitsee katsojansa mukaan. Se leikkii katsojien tunteilla ja mielikuvituksella. Huonoa sanottavaa ei elokuvasta löydy.

nimimerkki: Arviomies

Arvosteltu: 01.06.2005

Lisää luettavaa