Harry Potter -kirjat ovat yksi parhaista tapauksista, mitä kirjallisuudessa on tapahtunut. Rowlingin upea tyyli tempaa lukijan mukaansa uskomattomalla voimalla ja harvaa kirjaa tuleekin luettua puolisataa sivua päivässä.
Vuonna 2001 ilmestyi sitten ensimmäisen Potter-kirjan elokuvaversio suurine mainoskamppanijoineen. Tuolloin suhteellisen nuorena poikana (11-12 -vuotiaana) oli elokuva elokuvateattereissa saamani kokemuksen nojalla parasta, mitä olin elokuvissa ikinä kokenut. Seuraavana keväänä sainkin tämän sitten videolle (koska emme omistaneet vielä DVD:tä) ja koin samanlaista ihastusta elokuvaa kohtaan taas.
Vuodet vierivät…
Ja pian koittaa vuosi 2005 ja Harry Potter -elokuvia on tehty jo kolme, eikä kannata väheksyä odotuksia nelososaa kohden. Ajattelinpa sitten katsoa Potterin uudelleen, pitkän ajan jälkeen ja tehdä siitä oikein arvostelunkin.
Harry Potter ja viisasten kivi perustuu siis J.K. Rowlingin samannimiseen kirjaan. Tarina kertoo vanhempansa menettäneestä pojasta, joka saa 11-vuottis syntymäpäivänään tietää olevansa ihan oikea velho. Hän lähteekin heti syksyllä Tylypahkaan, noitien ja velhojen kouluun, jossa opitaan kaikenlaista taikuutta ja magiaa. Mutta samalla Harry saa tietää koko velhomaailmaa järkyttävästä asiasta, että paha velho nimeltä Voldemord olisi herännyt kuolleista aikomuksenaan varastaa viisasten kivi, joka voisi palauttaa hänet täysin eläväksi kaikkien tämän taikamaailman ihmisten kauhuksi. Lisäksi tämä sattuu olemaan Harryn vanhemmat murhannut velho!
Odotukseni olivat näinkin pitkän ajan jälkeen aika matalalla, mutta positiivinen yllätyshän se oli. Elokuva on kestänyt tuon lyhyen ajan yllättävänkin hyvin, eikä sen tarvitse yhtään hävetä jatko-osiensa rinnalla.
Columbus saa filmiin samanlaista kerronnallista taikaa, jota Rowlingin kirjassakin oli, mutta myös näyttelijät ovat rooleissaan hyviä näin sarjan alussakin. Tarkemmin ajatellen olisi vaikea kuvitellakkaan ketään muuta Harryn rooliin, kuin Daniel Radcliffeä. Seuraaviin osiin verrattuna kaikki tosin tekevät astetta huonomman suorituksen, mutta anteeksihan se on annettava kun tämä on kuitenkin ensimmäinen osa. Seuraaviin osiin kaikkein suurimman parannuksen tekee Emma Watson, jonka roolisuoritus jää tässä ikävän mitäänsanomattomaksi.
Juoni on mielestäni kaikista Pottereista yksinkertaisin, mutta elokuvakäsikirjoitus pitää kuitenkin otteessaan koko leffan ajan, kirjalle tyypillisistä, rauhallisista kohtauksista huolimatta.
Kokonaisuutena varsin suositeltava fantasia-seikkailu, joka on onnistunut filmatisointi kirjan suhteen, kuin ihan itsenäisenä elokuvana.
nimimerkki: Sano mitä sanot
