Screwface (Basil Wallace) on sellaisella alalla missä on tärkeä näyttää pätevyyttään ja herättää pelkoa. Valitettavasti hänen liiketoimintansa vaikeutuu suuresti hänen työntekijöidensä osallistuessa John Hatcherin (Steven Seagal) hallinnoimaan rentoutus-, taittelu- ja [I]shiatsu[/I]-seminaariin ja rentoutuvat kovasti. Syy em. seminaarin järjestämiseen on ammatillisen konfliktin muuttuminen henkilökohtaiseksi. Lähtökohta lupaa läskin tummentamista ja niin myös tapahtuu.
Dwight H. Little ohjailee äksön-mäiskeen C-Galin alkuajoilta jolloin hän oli vielä hoikka ja nopea. Lisäksi tällä on poninhäntä, sadistisen pilkallinen virne ja vastapainona on helposti tunnistettavissa oleva [I]posse[/I] rastalettisiä konnia pähkähullun voodoo-kikkailija-rastaletin alaisuudessa. Luonnollisesti C-Gal satuttaa em. rastalettisiä konnia ja sen jälkeen hän satuttaa voodoo-kikkailija-rastalettiä pahasti ja sitten tappaa voodoo-kikkailija-rastaletin nopeasti ja kivuliaasti [U]ja[/U] vielä toistamiseen hitaasti ja kivuliaammin ettei mikään jää epäselväksi kenellekään. Juoni on siis pelkkä tekosyy sille että C-Gal demonstroi ortopedistä pätevyyttään ja niin myös tapahtuu.
Pääroolissa C-Gal on siis nykyistä hoikempi ja siloposkisempi ja jotenkin tämä ei tunnu yhtään pasifistiselta. Itse asiassa John Hatcher ilmiselvästi nauttii pahisten pieksämisestä ja ihan piruuttaan pitkittää selkäsaunoja. Basil Wallace toteuttaa täysin sekopäisen gangsterin ja koska elokuvan sankari on väkivaltaa erittäin halukkaasti käyttävä sekopää pitää elokuvan pahiksen olla vielä pahempi ja niin myös tapahtuu.
Rastatukkien nivelet rusahtelevat pirstaleiksi, C-Gal vittuilee pahiksille ja meno on muutenkin rankkaa. Tämä on juuri sitä mitä Steven Seagalin äksön-leffalta odottaa: rankkaa meininkiä, veripärskettä, luiden rutinaa ja törkydialogia. Se ei kipua toimintaelokuvan eliittisarjaan, mutta leffana missä C-Gal pirstoo luita se on loistava.
