Kun Jerry Bruckheimer alkaa tuottamaan elokuvaa, niin katsoja voi odottaa ihan mitä tahansa. Usein tuotosten taso vaihtelee ihan hyvästä elokuvasta (Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous) kaameaan sontaan (Armageddon). Ja kun vielä pariksi pistetään ohjaajaksi Tony Scott, niin luvassa on useimmiten keskikertaista meininkiä. Déjá vu on Bruckheimerin ja Scottin kuudes yhteistyöprojekti.
New Orleansissa räjähtää autolautta ja siinä kuolee yli 500 ihmistä. Tapaus vaikuttaa onnettomuudelta, mutta valtion turvallisuusagentti Doug Carlin (Washington) löytää todisteita terrori-iskusta. Tapausta aletaan tutkimaan kameroilla, jotka omaavat ällistyttäviä ominaisuuksia. Ne muun muassa mahdollistavat katsomisen menneisyyteen.
Tony Scottilta tulee usein monentasoista elokuvaa. Yleensä ne ovat ihan mukiinmeneviä. Miehen tähän mennessä paras työ on mielestäni True Romance, jonka loistavasta tasosta ei varmaan voida ihan kokonaan kiittää ohjaajaa, vaan elokuvan käsikirjoittanutta Quentin Tarantinoa. Déjá Vu menee sinne hyvään päähän.
Déjá Vun eduksi ainakin voidaan laskea hieno idea. Eikä tässä käytettävää ajalla kikkailua ainakaan ole käytetty kovinkaan usein tällä tavalla, ja homma näyttää todella uskottavalta. Realistista menneisyyteen näkeminen ja menneisyyden muuttaminen tuskin on, mutta sillä ei tässä leffassa liene suurtakaan väliä. Myös alussa nähtävä autolaudan räjähdys näyttää kaikkine seurauksineen todella realistiselta. Ja löytyyhän tästä ihan kivasti jännitystä, vaikka loppu on hieman ennalta-arvattava.
Mutta löytyy tästä huonojakin puolia. Vaikkei Tony Scott olekaan lisäilyt niitä ärsyttäviä MTV-leikkauksia kovinkaan paljon, niin silti muutamassa kohdassa leikkaukset tuppaavat häiritsemään. Joistakin omaperäisistä ideoistaan huolimatta elokuva sisältää joitakin kliseitä.
Eihän tämä mikään ihmeellinen Bruckheimer-tuotos ole, mutta kyllä Déjá Vu menee hänen töissään lähemmäksi parempaa päätä. Kyllä tämän kanssa kaksi tuntia menee ihan kivasti, jos ei liikoja ala miettimään.
nimimerkki: Ville
