Kaksi vuotta on kulunut siitä kun viimeksi kuulimme naisista New Yorkissa, mutta nyt he ovat taas täällä. Sinkkuelämää-tv-sarjan ja siitä tehdyn elokuvan hypetyksessä tulee Sinkkuelämää 2. Siinä missä sarja seurasi naisten arkea kaupungissa ja ensimmäinen elokuva kertoi suurista elämänmuutoksista sarjan jälkeen, jatko-osa keskittyy mässäilemään luksuslomalla ja muutamalla aviohuolella.
Carrie (Sarah Jessica Parker) elää kotiarkea Bigin (Chris Noth) kanssa, mikä on muuttumassa liian arkiseksi Carrien makuun, Samantha (Kim Cattrall) puumailee tuttuun tapaansa ja pitää itsensä pillereillä parikymppisenä, Charlotte (Kristin Davis) kärsii 2-vuotiaansa kiukuttelusta sekä lastenhoitajansa rintaliivittömyydestä, ja Miranda (Cynthia Nixon) tappelee jatkuvasti firman uuden osakkaan kanssa. Enemmän tai vähemmän stressaantunut kaveriporukka päättää ottaa eron arjesta ja suuntaa luksuslomalle Abu Dhabiin. Loma saa äitelän överit mittasuhteet; on timantteja, loputtomasti design-vaatteita ja omat söpöt palvelijapojat jokaiselle. Valkokangaalta lähes valuu kultaa ja mirhamia megalomaanisen glamorööseihin mittasuhteisiin paisutetuissa kohtauksissa. Reissussa nautitaan, hemmottaudutaan ja murehditaan tuttuun tapaan; Samantha pelkää kuumia aaltoja, Charlotte lastenhoitajansa tissien vaikutusta ja Carrie törmää yllättäen erääseen exäänsä.
Kehuja on jaettava itsestäänselvästi huikealle puvustukselle. Huhujen mukaan jopa 10 miljoonaa dollaria syönyt puvustus on kyllä upeaa silmäkarkkia, ja rohkenen väittää, että muutama kohtaus leffaan on ujutettu vain vaatetuksen esittelemiseen. Naiset vaihtavat haute couture -vaatteitaan jopa kameliratsastuksen lomassa. Ja siinä sivussa ottavat aavikolla hidastetut kävelyt kohti kameraa uusissa vaatteissaan Dressman-henkeen… Kyllä tuttu ja turvallinen naisnelikkokin jaksaa viihdyttää ja huvittaa, ja tutut näyttelijättäret ovat rooliensa suhteen tutussa terässä.
Loppupeleissä Sinkkuelämää-sarjan tuttuus toimii kuitenkin vain elokuvaa vastaan. Vaikka maine varmasti takaa taloudellisen hyödyn ja massavyöryn teattereihin, pökkelö ja heikko tarina harmittaa erityisesti sarjaa seurannutta. Kaikista näennäisistä pinnallisuuksistaan huolimatta tv-sarjassa kaikilla naisilla oli oma persoona, luonne ja sielu. Sarja oli sympaattinen ja viihdyttävä, ja kuuden tuotantokauden kesto mahdollisti jokaisen hahmon kehittymisen ja muuttumisen. Sinkkuelämää 2 -elokuva yrittää täydellisen päälleliimatusti ratsastaa sarjan hahmoilla, eikä muista rakentaa mitään aitoa tai lähestyttävää omaan sisältöönsä. Carrie, Samantha ja Charlotte ovat juuri sellaisia kuin hahmoprofiilissa lukee että heidän pitääkin olla. Ainoa muutos on Mirandassa, josta on elokuvaan tehty yli-iloinen, kikatteleva ja kiljuva typykkä. Poissa ovat Mirandan kyyniset vitsit ja sarkasmi, mutta minkäs teet, Miranda vaan “sattuu olemaan hauska Abu Dhabissa”.
Pitäkää huumorintajuttomana, mutta ainakin allekirjoittaneesta oli myös ärsyttävää seurata kuinka ymmärtämättömästi päätähdet suhtautuivat esimerkiksi naisten asemaan Abu Dhabissa. En tietenkään odota, että tämän tyyppisessä elokuvassa keskusteltaisiin esimerkiksi ihmisoikeuksista tai mistään oikeasti tärkeästi, mutta olisin kuvitellut, että voimakkaat ja itsenäiset naiset pohtisivat esimerkiksi burkan käytöstä jotain muuta kuin sitä, miten sen kanssa voi syödä ranskalaisia. Elokuvan loppukevennyksessä väitetään, että naiset on naiset loppupeleissä myös Persianlahden tuolla puolen, ja löytyy niiden burkienkin alta huippumuotiin pukeutuvia, itsenäisiä naisia. Ihan kiva ajatus, mutta ei oikein naurata, kun tietää ettei todellisuus valitettavasti ole niin pörröisen viaton. Lisäksi elokuva on kevyeksi muotileffaksi naurettavan pitkä. Kaksi ja puoli tuntia kestävä Dior-mainos alkaa ahdistaa jo puolivälin paikkeilla, mutta vielä mennään! Noin neljän miljoonan arvosta on vielä kolttuja esittelemättä.
Blingbling-leidejä LaLa-landiassa, kultaa ja kimallusta, muutama syvällisyyttä lähentelevä ajatus avioliitosta ja yksi hyvä Liza Minelli -vitsi, niistä on Sinkkuelämää 2 tehty. Vaikka itse saatan olla liian tosikko viihtymään kokonaisvaltaisesti näin älyvapaan hötön parissa, voin kanssakatsojieni reaktioista kuitenkin päätellä, että elokuva tulee uppoamaan kohdeyleisöönsä kuin Manolo Blahnikit Carrien kenkähyllylle.
