Michael Bay tuo jälleen visuaalisella näkemyksellään melkoisen viihdepaketin, jossa ei pahemmin säästellä näyttävyydellä olipa kyseessä rakennuksien romahtaminen tai moottoritiellä hurjastelua. Kolmannessa osassa saadaan kuitenkin hieman mielenkiintoinen tarina, jonka voi ymmärtää kolikonlailla.
Edellisten osien tapaan kaikki keskittyy Sam Witwickyyn, joka tällä kertaa tuskailee työttömyydensä puolesta. Hänen uudella tyttöystävällä Carlyllä menee kaikki hyvin, ehkä liiankin hyvin. Loistavan pomonsa ansiosta, jota Sam ei suostu sulattelemaan. Kaikki muuttuu lopulta kaaokseksi, kun Samin löydettyä töitä hänet sotketaan jälleen autobottien ja decepticonien väliseen sotaan. Nyt avain hahmoksi nousee Sentinel Prime, joka oli muinoin pelastaa Cybetron tuhoamiselta.
Jos ei aikasemmin ole käynyt ilmi Bayn elokuvista, niin viimeistään nyt sen huomaa, että juonessa riittää aukkoja, mutta kaikki on näyttävää ja tunnepitoista. Kuten on tässäkin tapauksessa. Yllättävää kyllä Bay useimmiten saa elokuvan kuin lentämään, ettei tylsiä hetkiä juuri tule ollenkaan kiitos nopeatempoisen leikkaamisen, tunnepitoisen musiikin ja näyttävien maisemien tai vaikkapa toiminnan kuvaamisella. Tällä kertaa tarina hieman laahaa paikoin, mutta aika harvoin sillä loppurymistely jo kolkuttelee ovelle. Eikä kesto tunnu lopulta yli kahdelta tunnilta. Toiminta on jälleen näyttävää ja muutamia stuntteja on kuvattu varsin näyttävästi. Koska elokuva kertoo roboteista on Bay saanut toteuttaa melko vapaasti toimintaosuuksissa erinäisiä tylyjä tappoja ja silmät päästä repimisiä ilman, että sensuuri olisi päässyt sanomaan asiasta mitään ikärajan ollessa vain K-12. Toiminta puoli jättää välillä kuitenkin toivomisen varaa, sillä elokuvassa ei varsinaisesti edellisten osien tapaan ole varsinaista näyttävää lopputaistoa. Kyllä sellainen toki löytyy, mutta se käydään melko pikaisesti läpi, ettei sitä oikein välttämättä ehdi edes huomata.
Mitä sitten voisi kertoa hahmoista? kaikilla on aika selkeät roolit, eikä kukaan varsinaisesti loiki aidan toiselle puolelle erästä herraa lukuun ottamatta. Kukaan hahmoista nyt ei varsinaisesti hypi esille paitsi LaBeaouf omalla koheltamisellaan, eikä mies tunnu koskaan jäävän sanattomaksi. Siinäpä hänen vahvuudet piilee ja tuo elokuvalle omanlaista viihdyttävyyttä. Rosie Huntington-Whiteley tuli Megan Foxin korvaajaksi. Monta mieltä saa olla tarkoitusperästä, mutta viehän jollain tapaa tarinaa eteenpäin, kun saamme tietää hänen pomostaan aina vain enemmän. Bay onnistui tämän lisäksi löytämään muutamia visuaalisisia tilanteita ja erityisesti loppupuolella.
Suurin mielenkiinto hahmoja kohtaa kohdistuu kuitenkin Sentinel Primeen, joka oli lähinnä väärinymmärretty sankari. Noin suoraan ajateltuna hän varmasti vaikutti takin kääntäjältä tai muuten vain vanhalta höperöltä. Sentinel kuitenkin tiesi ettei autobottien ja decepticonien välinen sota tulisi koskaan loppumaan. Hänen oli otettava ohjat jälleen käsiinsä ja tehtävä tarvittavat uhraukset, jotta heidän välille saataisiin mahdollinen rauha ja rakentaa koko planeetta alusta alkaen. Ihmiset olisivat lähinnä orjia, koska heidän ylimielisyytensä ja kuvitelma maailman keskipisteenä olemisesta olisi opettanut heitä tavalla tai toisella.
Optimus Prime ja Megatron myöskin esittivät hieman erilaista roolia, kuten aikaisemmin. Näin cybertronilaisten kannalta ei olisi ollut huono idea valloittaa Maa ja rakentaa oma sivilisaatio uuteen kukoistukseen. Sitä vastoin Optimus oli jo kiintynyt ihmisiin ja lähestulkoon unohtanut oman kansansa. Vaikka edellisissä elokuvissa hän toivoi kaikkien elävän rauhassa keskenään ihmisten joukossa, decepticonien ja Sentinelin petturuus kuitenkin sai hänestä kapeamielisen ja välinpitämättömän sotapäällikön, jonka ainut tehtävä oli tuhota kaikki decepticonit. Toisin sanoen viha teki tästä suuresta johtajasta sokean.
Megatron pienestä roolista huolimatta onnistui hetkellisesti vaikuttamaan jopa sankarilta. Kaiken katalan suunnittelun takana oli lopulta tarkoitus vain pelastaa oma planeetta. Valitettavasti Megatronin kannalta hänen ego astui esille, erään naisen muistuttaessa hänen vallanhimosta.
Viihdyttävä paketti siis kyseessä, jossa jättiläisrobotit ottavat mittaa toisistaan, tehosteet esittävät suurta osaa ja ihmiset vain pyörivät jaloissa. Lisäksi hahmoja on lainailtu liiankin selkeästi menneistä elokuvista, jotka onneksi esittävät varsin pientä roolia. Bay on jälleen luonut jotain, jota kriitikot vihaavat, mutta suurin osa ihmisistä rakastaa.
