Vuonna 2013 siitä ilmoitettiin. Todellinen jymy-yllätys uutta Teräsmies-elokuvaa odottaville. 3 vuotta sitä odoteltiin. Trailerit saivat sen näyttämään yhdeltä maailman mahtavimmista supersankari-elokuvista. Mutta sitten… mainostus kiivastui ja alkoi paljastelemaan jopa liikaa. Ja mitä yleisö saikaan? Noh… täydellisen emämunauksen tuoda Batman ja Teräsmies ei ainoastaan valkokankaalle samaan elokuvaan, vaan myös toistensa kurkkuihin ensimmäistä kertaa.
Sanon heti aluksi, että en ole varsinainen elokuvakriitikko, vaan enemmänkin sarjakuvanörtti. Näiden edellämainittujen ryhmien edustajien välille on syntynyt aikamoinen väittely tämän elokuvan takia. Elokuva on kaunis ja toimintaa täynnä, mutta kun se vaan on niin surkea juonikuvioita täyteen ahdettu buffetti, joiden käsittelemiseen edes sen 2 ja puolta tuntista kestoa ei olla käytetty hyödyksi. Taas sama homma kuin viimeksi joskus n. The Amazing Spider-Man 2:n kohdalla. Jotkut menevät liian lujaa, toiset junnaavat paikallaan, kuva leikkaa sysimustaksi lähes kymmenen kertaa, hidastuksia löytyy… lista vain jatkuu ja minua nakertaa edes ajatella mitä kävin juuri rahoillani tukemassa, jota olin ehtinyt puolustella jo kolmisen vuotta. *huutaa tuuleen*
Joten… aloitetaanpas.
Tarinan alussa kerrataan nopeasti miten Bruce Waynen vanhemmat kuolivat ja miten tämä löysi kutsumuksensa, koska Batmaniahan ei koskaan voida esitellä kenellekkään elleivät he saa tietää tai tulla muistutetuksi hänen motiiveistaan. Sitten nähdään miten aikuistunut miljardööri kiirehtii tiensä sotatantereen läpi, mikä sattuu olemaan Metropolis. Bruce yrittää pelastaa rakennuksellisen työkavereitaan, jotka eivät jostain syystä ole saaneet päähänsä juosta pakoon Kryptonilaisten kamppailessa. Paitsi yhdestä: koska juoni haluaa niin — koska se tarvitsee syyn saada Batmanin vihaamaan Teräsmiestä. Ja näinhän käykin. Sitten hypätäänkin pari vuotta eteenpäin, jolloin Batman edelleen näkee Teräsmiehen uhkana ja Teräsmies tuntee samoin Batmania kohtaan. Ja turha siis odottaa mitään eeppistä näkyä Teräsmiehen ja Batmanin logojen yhdistymisestä ja elokuvan nimen ilmestymisestä Zimmerin Jumalaisen musiikin siivellä. Ei, ei. Se kertookin aikalailla mikä köyhä sotku on luvassa.
Elokuvan ensimmäiset 3 minuuttia ovat kovaa kamaa, mutta sitä seuraava tunti on täynnä huokailua ja tylsistymistä. Moni asia tässä sarjakuva spektaakkelissa on mahtavuudesta kaukana minkä aavistin välittömästi. Joka tapauksessa voin sanoa, että Ben Affleck on aika kova Batman, Henryn Teräsmies on Henryn Teräsmies ja Gal Gadotin Ihmenaisen lyhyehkö mukana olo voisi saada luulemaan, että kyseessä vain on feministien valitusten ja vaatimusten takia leffaan sisällytetty tyydytys naisille. Jesse Eisenbergille annoin mahdollisuuden ja tuloksena oli surkein Lex Luthor ikinä ja suuri osasta elokuvaa seurataan mm. Lois Lanen mukana kulkiessa – mikä ei kiinnosta sitten tippaakaan. Batman V Superman on pettymys ja Dawn of Justice on tuhoon tuomittu yritys saada Marvelin etumatka kiinni Oikeuden Puolustajia alustaessa ennen varsinaista yhteenkokoontumista.
Tämä tarina ei ota inspiraatioita pelkästään The Dark Knight Returns-sarjakuvasta eli Batmanin parhaimmasta kuvitelmasta, vaan myös vastakohtaisesti kuuluisimmasta Teräsmies tarinasta. Ja kun tiedät Doomsdayn olevan elokuvassa, tiedät mitä Terikselle pitää käydä. Ja Doomsdayn roolihan tuhlataan olemaan vain syy Batmanin ja Teräsmiehen voimien yhdistämiselle. Valitettavasti nämä inspiraatiot jäävät miinukselle hyiseen kylmyyteen ja mitä niistä on luotu valkokankaalle alkuperäisen käsikirjoituksen pohjalta saa monen todellisen sarjakuvanörtin kysymään pettymyksen kyyneleet silmissä: ”Miksi?” Tähän elokuvaan ollaan hätäpäissä ahdettu niin monta hyvää aihetta, joista oltaisiin voitu muodostaa omat arvoisat elokuvansa Marvelin tyyliin. Kaikki tämä potentiaali menee hukkaan, koska DC haluaa saada Marvelin kiinni ja tehdä myös asioita eri lailla. Jos sitä kerta haluaa kertoa niin paljon niin pienessä ajassa, niin tekisivät s@@†@n@ videopelin, jossa tarina voi kestää tunteja.
Siinä missä Nolan välttelee CGI:tä kaikissa elokuvissaan ja teki myös Yön Ritari trilogiassaan, Snyder tekee tästäkin elokuvasta erikoistehosteiden pornofestivaalin. Kaikki ne ikoniset asiat, jotka ihmiset odottivat kokevansa leffassa tapahtuvan sarjakuvien sivuilta, loistavat poissaolollaan. Snyder ja kumppanit on ottanut useamman askeleen taaksepäin ja saa edellisen Man of Steelinkin tuntumaan ja näyttämään paremmalta. Vähän samanlainen kohtalo kuin mitä Fant4stic sai aikaan edeltäjiään kohtaan.
Tämän sekavan rainan juonen tekisi mieli vain lukea Wikipediasta koko komeudessaan, jotta katsoja säästyisi pettymyksiltä. Rikollisia polttomerkkaava Batman, puinen ja sieluton Teräsmies, minuuttiin mahdutetut cameo-roolit Flashista, Aquamanista ja Cyborgista sekä monet muut hutikudit saavat toivomaan ettei tätä elokuvaa olisi tehtykään… vielä.
On monta asiaa mistä haluaisi puhua, mutta taitaa olla parasta jättää hieman katsojalle itselleenkin.
Pointtini on, että Batmanin ja Teräsmiehen ensimmäinen yhteenotto valkokankaalla jää kauas siitä mitä olisin halunnut kutsua parhaimmaksi sarjakuva-elokuvaksi sitten Yön Ritarin. Jos pidätte toiminnasta ja sarjakuvasankareista, niin käykää katsastamassa kerran. Mutta minä en uskollisena fanittajana tule enää koskaan silmäilemään tätä junaturmaa. Paitsi kenties 30 lisäminuuttia sisältävän Blu-ray version.
Muutoin ei kiitos.
Siis ikinä!
