Reinikaisen show. Badding on ehdottomasti Janne Reinikaisen juttu. Lähtökohtanahan leffalla on henkilö josta muistetaan kuvina lähinnä se navan paljastava tulkinta jossain Ylen arkistofilmissä. Jotain juttuja taiteilijan tärpätin käytöstä oli ilmoilla aikoinaan, mutta samahan koskee lähes kaikkia ykköstähtiä.
Persoonana Badding ei ollut siis ennakkoon sen tutumpi kuin muutkaan veisaajat, mikä sinänsä on elokuvan kannalta hyvä asia. Näin pystyy keskittymään tarinaan kiinnittämättä liikaa huomiota epäolennaisiin asioihin. Pölösen näkemys ja Reinikaisen tulkinta antavat uutta perskistä Baddingiin.
Toteutustapa on yllättävä – onneksi. Ei tyydytä pelkästään TuttuJuttu-Aikamiespojan-tyyliseen otoskokoelmaan. Kuvien oheen on istutettu Baddingin satukertomus mukailemaan Rauli Somerjoen kohtaloa.
Franzen, Valtonen, Koivulan veljekset ja Blackburnin Karo täyttävät paikkansa passelisti. Erityisesti Franzen ja Valtonen ovat sopivia piristyksiä synkähköön tarinaan.
Badding täyttää hyvän leffan piirteet. Tarina ja sävykäs tunnelma vie mukanaan. Leffajuomana suositellaan konstailemattomasti olutta. Suolapalat kannattaa unohtaa.
