Vuoden 2007 Oscar-pystejä jaettaessa Medusa-sarjan käsikirjoittaneen Tony Gilroyn uusi elokuva Michael Clayton oli ehdolla seitsemään pystiin. Ehdokkuudet tulivat parhaasta elokuvasta, alkuperäisestä käsikirjoituksesta, kuvauksesta, musiikista, miespääosasta, miessivuosasta ja naissivuosasta. Loppujen lopuksi Michael Clayton sai yhden Oscarin, joka meni erinomaisen roolin tehneelle Tilda Swintonille vuoden parhaasta naissivuosasta.
Elokuva kertoo nimensä mukaisesti miehestä nimeltä Michael Clayton (George Clooney). Clayton työskentelee maineikkaalle asianajajatoimistolle. Juristi hän ei ole, vaan enemminkin siivoja, joka siivoaa asiakkaiden sotkut ja putsaa ongelmat pois. Tarkemmin sanottuna Clayton hautaa totuuden, jotta asiakkaat eivät saisi syytteitä. Eikä mies luonnollisestikaan kärsi minkäänlaisista omatunnon tuskista. Kun huippujuristi Arthur Edens kokee henkisen romahduksen ja riisuu itsensä alasti kesken todistajanlausunnon, kutsutaan Clayton siivoamaan sotku. Sotkun siivoaminen ei ole ihan niin simppeliä miltä se kuulostaa, sillä Clayton huomaa että koko homman takana piilee kammottava totuus.
Ohjaaja/käsikirjoittaja Gilroy on saanut kasaan ihan pätevän lakitrillerin. Varsinkin näyttelijäpuoli toimii erinomaisesti. George Clooneylta perussuoritus suurimmilta osin yhdellä ilmeellä tuttuun GC-tapaan. Valokeilan vie kuitenkin kaksikko Swinton & Wilkinson. Varsinkin Tom Wilkinson tekee elämänsä luultavasti parhaimman roolin hiukan pimahtaneena Arthurina. Myös Swinton näyttelee erittäin tunteikkaasti ja intohimoisesti. Kunniamaininta myös pienessä sivuroolissa olevalle Sydney Pollackille.
Michael Clayton on erittäin kaunis elokuva. Robert Elswith on käyttänyt kameraa erinomaisesti tuoden katsojalle esiin hiukan rauhallisemman New Yorkin. Syksyinen ja kylmä maisema antavat Nykiin rauhoittavan ja leppoisan tunnelman, ja muutenkin jylheät rakennukset tekevät Nykista erittäin tyylikkään miljöön. Suoraviivainen kuvaustekniikka antaa myös ihan mukavasti potkua rauhalliselle draamalle.
Michael Clayton ei ole kaikesta hypetyksestä huolimatta täydellinen elokuva. Se on liian juonikas ja arvoituksellinen. Pieni katsomisen herpaannus voi pudottaa katsojan tylysti kärryiltä. Ahneus käy kalliiksi ja Gilroy onkin haukannut vähän liian suuren palan juonikkuuden lisäämisessä. Katsominen pitää tapahtua asenteella ja miettien. Allekirjoittanutkin katsoi elokuvan kahdesti ennen arvostelua, sillä ensimmäinen kerta ei meikäläiselle vielä auennut kunnolla.
Huolimatta monimutkaisuudesta Michael Clayton on asiansa osaava trilleri joka on mietittty huolellisesti loppuun asti. Jännitys tiivistyy huimasti loppua kohti ja muutenkin loppuratkaisu on erittäin onnistunut. Liiallisen arvoituksellisuuden vuoksi Michael Clayton on mestariteoksen sijasta hyvä draamatrilleri joka kestää pari katselukertaa.
