Vuonna 1976 ilmestynyt Rocky on puhdasverinen klassikko. Sylvester Stallone ammensi kässäriinsä paljolti aineksi omasta elämästään ja Oscareillakin palkittu pläjäys teki vanhasta kunnon kasvohalvauspotilaasta hetkessä tähden. Rocky on hieno ”rääsyistä rikkauksiin” -tyyppinen tarina häviämään tuomitusta luuserinyrkkeilijästä, mutta valitettavasti tämä kelpo teema vesitettiin täysin tarpeettomissa jatko-osissa, joita sitten tehtiinkin ei enempää eikä vähempää kuin neljä kappaletta. Jokainen jatkis on noin 50 prosenttia edeltäjäänsä heikompi, joten nopealla laskutoimituksella selviää, että neljännen osan kohdalla jälki olikin jo aika kamalaa.
Järjenhivenkin on poissa, kun venäläinen hormonihirviö tappaa Rockyn mentorin Apollo Creedin kehässä. Jenkkirokin raikaessa Rocky ajaa yöhön tutkiskelemaan tuntojaan ja lopulta käytännössä uransa lopettanut kehäraakki päättää kostaa ystävänsä kuoleman. Toki kommunismi on kukistettava, joten Amerikan Ylpeyden ei auta muu kuin matkata kohti Äiti Venäjää kohtaamaan kohtalonsa. Tätä ennen tietenkin kahlataan hangessa, treenataan askeettisissa olosuhteissa ja kuunnellaan lisää jenkkirokkia.
Jollakin käsittämättömällä ilveellä Rocky-leffat onnistuivat aina tahkoamaan lippuluukuilla hurjia summia. Rahasta siis tuskin oli pulaa, mutta silti jostain kumman syystä tähän nelososaan rekrytoitiin toinen toistaan halvempia B-näyttelijöitä. Syltty värväsi elokuvaan senaikaisen kasariheilansa, pitkänhuiskean über-blondin Brigitte Nielsenin. Hilpeän näyttelijäkaartin täydentää Ruotsin lahja maailmalle, kivikasvoinen akateemikko Dolph Lundgren. Jääkuningatar Nielsen mulkoilee ikävästi ja jääkaappi-pakastin-yhdistelmän kokoinen Lundgren örisee typeriä one-linereitaan nassu peruslukemilla. Kaikkea sitä ihmiset tekevätkin maksaakseen laskunsa.
Uskomattoman huonolla käsikirjoituksella varustettu Rocky IV ei tietenkään omaa kuin yhden ainoan intressin. Tai oikeastaan kaksi. Kuinka monta erää tarvitaan, ennen kuin Venäjän Karhu kaatuu, ja kuinka pahaan kuntoon Rocky pitää piestä, ennen kuin näin tapahtuu? No kyllähän niitä eriä aika monta tuhraantuu ja kyllähän se Rockykin alkaa loppua kohden muistuttamaan lähinnä kokolihapihviä. Rocky IV:n matseja vaivaa samat ongelmat, jotka vaivasivat tätä saagaa jo ansioituneessa ykkösosassakin. Jokaisen Rocky-elokuvan nyrkkeilyottelut ovat niin valtavan epärealistisesti toteutettuja, että ihan täytyy ihmetellä, kuinka tästä epäkohdasta ei ole koskaan kehkeytynyt mitään sen suurempaa haloota.
Rocky IV on ärsyttävä sylkykuppi, joka toimii ainoastaan kevyenä aikakoneena pimeälle 80-luvulle. Touhu on niin tyhmää, että katsojankin tekisi jo mieli heittää pyyhe kehään. Nostalgiatripeissä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta johonkin se raja on vedettävä. Ja kaikki sitten lähtevät barrikadeille, jos huhupuheiden ympäröimä Rocky VI koskaan pääsee suunnitteluastetta pidemmälle.
nimimerkki: esimies
