Kaija Pakarinen tulkitsee Leilaa, keski-ikäistä naista, jolla on hirmuinen vauvakuume. Jouni-miehen (Petelius) vehkeistä johtuen lasta ei kuitenkaan pystytä tekemään, joten Leila karkaa omille teilleen. Hän lähtee aluksi etsimään sopivaa miestä siitostehtäviin, mutta pysähtyy lopulta pieneen kylään kokoamaan pysähtynyttä elämäänsä. Hajalla olevat mieshahmot ympäröivät häkeltynyttä Leilaa. Leila ei kuitenkaan häivy maisemista, vaikka Jouni käy välillä houkuttelemassa vaimoaan takaisin kotiin. Autokorjaajat, omituinen häirikköpoika ja paikallinen virkavalta kohtaavat Leilan sekä vuorotellen että samaan aikaan eri tilanteissa.
Matti Ijäs onnistuu kerta toisensa jälkeen. Aina ohjaustyylistä elokuvan tunnistaa Ijäksen tekeleeksi. Dialogista löytyy hienoja heittoja ja kuiva huumori kukkii. Ijäkselle huumori on vain tapa katsella vakavia asioita unohtamatta asioiden vakavuutta. Vaikka katsoja hekottelee moneen otteeseen Lahjaa katsoessaan, niin hän ei missään vaiheessa unohda katselevansa ns. vakavaa elokuvaa. Arkisen ankea tunnelma maustaa tarinaa, joka käsittelee useita teemoja.
Vaikka tarina alkaa kertomuksena lapsettomuudesta ja keski-iän kriisistä, niin loppuen lopuksi se käsittelee paljon muutakin, että siinä meinaavat oikein lähtöteemat unohtua. Lahjassa korostuu ijäsmäinen mieskuva, sillä filmi koostuu lähinnä Leilan törmäämisistä erilaisiin mieshenkilöihin. Miehiä tulkitsevat mm. taitavat koomikot Antti Litja, Pirkka-Pekka Petelius, Aake Kalliala ja Ijäksen vakiokasvo Sulevi Peltola. Omanlaisesta tyylistään tunnetut näyttelijät käyttävät maneereitaan hienosti edukseen. Petelius tekee jopa poikkeuksen näyttelemällä koomisen sössöttäjän sijasta vakavaa sössöttäjää. Kalliala ei pääse parhaiden vetojensa tasolle, mutta eipä häntä voi epäonnistujaksikaan kutsua. Peltola on oma mainio itsensä, ja häntä voi sanoa loistavaksi, vaikka ruutuaikaa on tuskin viittä minuuttiakaan. Lakoninen Litja on kuitenkin ehdottomasti paras tämän filmin hahmojen tulkitsijoista. Naispääosassa oleva Pakarinen on hyvä ja luonteva roolissaan, mutta tuntuu loistavien sivuroolien vierellä hieman vaisulta.
Tunnelma on aika omituinen ja kokonaisuus lähes mystinen, mutta silti Ijäs on onnistunut tekemään omalla tavallaan hyvin elämänmakuisen tarinan. Katsoja viihtyy tarinan parissa, koska teos on niin ihmisläheinen. Jotkut kohtaukset voivat tuntua alkuun teennäisiltä, mutta kun niitä alkaa miettiä, niin ne osoittautuvat tarinan viehätyksen kannalta elintärkeiksi. Alkuun dialogi kuulustaa hieman tökeröltä, mutta tyyliin totuttua se toimii mainiosti. Vaikka elokuva onkin suunnattu pääasiassa keski-ikäisille vanhuksille, niin kyllä se iskee nuorempiinkin hyvän elokuvan ystäviin. Hyvä käsikirjoitus, taitava ohjaus ja hienot näyttelijäsuoritukset pitävät kokonaisuuden kasassa. Ehkä teos aukenee myöhemmällä iällä vielä paremmin, mutta jo nyt se maistuu pahuksen hyvältä.
