Diseny Pixar on tuonut animaatioelokuviin paljon hyvää ja paljon huonoa. Joitakin olen itse pitänyt (ja moni muukin, kiitos kysymästä) täysinä floppeina. Osaa taas voisin sanoa animaatioiden valopilkuiksi kaiken sen roskan keskellä, mitä maailma jaksaa tuottaa. Ilokseni Rottatouille kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.
Juoni, ilman suurempaa kaunistelua tai kauhistelua menee näin. On söpö, pieni ja viaton eläin, jonka haju- ja makuaisti ovat erittäin kehittyneet. Eläin haluaisi laittaa ruokaa, mikä ihmisissä elokuvan aikana aiheuttaa jonkin verran hirvitystä. Eläin sattuu näet olemaan rotta.
Rotta, nimeltään Remy on ehkä Pixarin, ehkä kaikkien Disney-elokuvien sympaattisin ja suloisin hahmo. Animaatio on niin onnistunutta ja viihdyttävää, että harvoin tällaista olen nähnyt. Äskeinen arvio tosin koskee uudempaa tuotantoa animaatioalalta, sillä sellaisia Disney-klassikoita kuin Leijonakuningas ei hevin ohiteta.
Mutta palatakseni Rottatouilleen, tätä elokuvaa jaksaa katsoa yhä uudestaan ja uudestaan, niin lapset kuin lapselliset ja miksei aikuisetkin. Gusteaun ravintolasta leijuvat tuoksut voi melkein haistaa…
Hahmoista onnistuneita ovat totta totisesti Remy ja varsin onnistuneesti karmiva kriitikko Ego, jonka arvostelut ovat saaneet yhden sun toisenkin ravintolan tukevan jalan sijan pettämään…
Jotkut hahmot sen sijaan ovat jopa rasittavia ja korneja.
Tässä on kuitenkin hyvin onnistunut animaatio, jonka erilainen juoni ja sympaattinen tyyli osuivat minuun kuin Remyn keitosten tuoksu…
