Warm Bodies on elokuva ihmiskunnan tuhonneista zombeista sekä jäljelle jääneistä ihmisistä, jotka ovat pistäneet pystyyn vastarintaliikkeen. Paljon asioita ajatteleva zombinsöpöläinen nimeltä R, joka ei muista loppuosaa nimestään, tappaa Julienin poikaystävän ja syö tämän aivot, jolloin R saa pojan muistot ja kenties tunteetkin. R kaappaa Julienin kotiinsa, eli toisin sanoen hylättyyn lentokoneeseen, ja heille alkaa kehkeytyä eriskummallinen, sydäntätykyttävä suhde, jota vastaan ovat ainakin Julienin zombies are made to die-isä sekä jänskät luupäät. Mitään goremättöä ei siis ole odotettavissa, eikä sellaista edes tullutkaan. Tervemenoa.
Alku starttaa erittäin hyvin ja loppukohtaukset ovat todella upeita. Ongelmana onkin väsyttävän tasapainoinen keskikohta. Keskivaiheessa omaperäisyys vaihtuu kliseisemmäksi pelleilyksi, muttei luojan kiitos kuitenkaan liian siirappiseksi. Tekele ei ollut tarpeeksi omaperäinen minun makuuni, tai sitten se oli amerikkalaisesti omaperäinen ja tapahtumat kulkivat joissain kohdissa ehkäpä liian nopeasti. Kaikki on melkein itsestään selvää, eikä kohtauksiin haluta keskittyä tarpeeksi.
Kattavinta oli näyttelytyö. R eli Nicholas Hoult ja R:n bestis M eli Rob Corddry onnistuivat tyylikkäästi, mutta parhaimman vedon veti Julianin kusipääfaijaa tulkitseva John Malkovich, joka selvästikin kiivastutti useimpia teinityttöjä (hah)! Teresa Palmer on toki ihan hyvä näyttelijä, mutta Julienin hahmo ei ole kovinkaan mielenkiintoinen.
Tästä elokuvasta olisi voinut repiä jotain parempaakin. Puree eniten ehkä naisiin, sillä tekele on kyllä hyvin siloposkisesti tehtyä kamaa. Ihmisiä voidaan sitten huijata millä vain…hyvä yritys. Pitäisikö tätä verrata muihin zombieleffoihin, romanttisiin komedioihin vai Twilightiin? No tämän leffan ideassa on silti enemmän tyyliä kuin viimeksi mainitussa, mutta maskeeraus näkyy olevan samannäköistä.
Ainoa tunne, mitä Warm Bodies-elokuva sai minussa tuntemaan, oli sympaattisuutta. Elokuva ei yritä olla mitään muuta kuin oma itsensä, paitsi että tälläinen hottis ”hirviö” ja teinityttö-ilmiö on hävettävän tuttua.
Kestoltaan Warm Bodies oli sopivan pituinen. Turhia kysymyksiä ei ole, vaikkakin selityksiä tarjotaan hitaalla tempolla aika vähän. Anna tälle elokuvalle mahdollisuus, mutta älä odota liikoja. Minua tämä olisi purrut paremmin, jos olisin katsonut tämän 3 vuotta sitten. Älkääkä vaan tehkö tälle jatko-osaa!
