Oliver Stonen mediaa irvaileva provosointipätkä piti ottaa uudestaan katseluun sen ilmestyttyä DeeVeeDeen muodossa. Yllättävän hyvin tarina toimii toisellakin katselukerralla vaikka samanlaista shokkipläjäystä se ei aiheuta. Sen verran voimakasta sutinaa leffa kuitenkin aiheuttaa, että hiljaiseksi vetää. Ylenpalttinen väkivallalla mässäily ja voimakas kuvakerronta jaksaa mielestäni kantaa koko kaksituntisen ajan. Hassua itseasiassa kuinka ilmestyessään 1994 tällainen raflaava tyyli (eri filmimateriaalien käyttö, hypernopeat leikkaukset ja muu kikkailu) tuntui todella voimakkaalta ja välillä jopa häiritsevältä. Tänäpäivänä se ei aiheuta ihan vastaavaa reaktiota.
Tarinan ironinen sävy helpottaa muuten niin rankan tarinan seuraamista. Koko rainan yleismeinki on karu ja kaikki hahmot ovat enemmän tai vielä enemmän kieroutuneita paskiaisia. Amerikan poikien mediahössötys saa arvoisensa irvikuvan filmille valotettuna. Elokuvan roolihahmot poikkeuksetta aiheuttavat inhon väristyksiä. Kohtauksissa on hyödynnetty rankalla kädellä eri tyylilajeja. Woody Harrelson ja Juliette Lewis vetää hienot roolit sarjamurhaajapariskuntana. Itsensä löytävänä mediatoimittajana hääri juuri sopivasti Robert Downey Jr. Mainitsemisen arvoinen on myös Tommy Lee Jones yököttävänä vankilan johtajana.
DVD-versio itsessään on hyvää kamaa. Kyseessähän on elokuvan Director´s cut -versio. Mukaan on ympätty muutamia kohtauksia (ja välähdyksiä) lisää. Mukana todella hyvä dokumentti, joka ”valaisee” aihetta mukavasti. Poistetut kohtauksetkin on tällä kertaa oivaa katseltavaa ja niitä on kuusi kappaletta (loistavat oikeussali- ja vapaapainijakohtaus ”Veljekset Hun”) ja ohjaajan kommentein mikäli katsoja niin haluaa. Lisäksi myös vaihtoehtoinen loppu, joka myös on mielenkiintoinen pläjäys. Tietenkin koko leffan saa katsottua kokonaan ohjaajan kommentein.
Meikäläistä on aina miellyttänyt provosoiva ote leffoissa ja tämä on yksi lajinsa parhaista. Voimakas leffa joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi ristiriitaisuutta herättäen, niin hyvässä kuin pahassa.
