Dustin Hoffmanin esittämä väitöskirjaa väsäävä maratoonari Babe joutuu veljensä (Roy Scheider) kautta keskelle suurta mysteeriä. Tuohon yhteen lauseeseen voi tiivistää tuon leffan. Tuon enempää minusta ei voi kertoa tai pilaa kyseisen trillerin.
Vaikka leffa onkin jo melkein kolmekymmentä vuotta vanha, niin jaksaa se silti pitää otteessaan. Tämän jälkeen pitää jopa miettiä hetken ennen kuin uskaltaa mennä hammaslääkäriin. Tappelut on kuvattu hienosti ja draamaakin on mukana. Elokuva alkaa draamana, mutta loppua kohti se muuttuu piinaavaksi trilleriksi, joka ravisuttaa katsojaansa oikein kunnolla.
Ohjaaja Schlesinger tuli tutuksi minulle kehutusta Keskiyön cowboy, joka ei minuun tehnyt kovin suurta vaikutusta, toisin kuin tämä. Siinäkin toista näytteli Dustin Hoffman, joka kannattelikin koko leffaa. Hoffman loistaa tässäkin, mutta eivät muutkaan näyttelijät tule yhtään perässä. Laurence Olivier on myös mainio vanhana natsipappana. Hän saikin tuosta Oscar-ehdokkuuden. Myös Roy Scheider Baben veljenä on hyvä. Hän ei yleensä ole minua kovin vakuuttuneeksi saanut, mutta tässä hän oli hyvä.
Kaiken kaikkiaan Maratoonari oli positiivinen yllätys. Kaikki laatutrillereistä pitäville tämä on pakkohankinta. Kannattaa ehdottomasti tutustua jos haluaa viettää iltaa elokuvan seurassa. Ainakin hammaslääkärikohtaukset on pakko nähdä. Hyvä trilleri.
