Christopher Nolanin Memento (2000) oli tajunnanräjäyttävä leffakokemus. Myös kaverukset Steven Soderbergh ja George Clooney huomasivat Mementon loistokkuuden – tai ainakin sen seuraajan kaupallisen potentiaalin – ja olivat etunenässä työntämässä norjalaisjännärin remakeen oikeuttavaa rahatukkua Nolanin nokan eteen.
Kyllä, ihan oikein luitte. Myös norjanmaalla väsätyllä leffalla on kysyntää isoilla markkinoilla – kunhan kieli vain saadaan tutummaksi ja Al Pacinon kaltaisia staroja keskeisimpiin rooleihin. Hyvänä käännösesimerkkinä käy vaikka vuonoilta jenkkilandiaan kevyesti hypähtävä Hodet over vannet / Pää pinnalla –muunnos. Nolanin filmografiassa välityöksi jäävä Insomnia ei pääse tuon siirroksen tasolle.
Insomnia on elokuva, jossa poliisijännäriperinteille kumarretaan syvään tai jopa niiataan vielä syvempään. Ihan höpsöjä verivälähdyksiä myöten. Miten vaan, ainakin mystisen rikollisen jalanjälkiä seuraava Al Pacino joutuu valvomaan kovasti, mutta katsojalle on varattu zzz-hetkiä muutama liikaa. Pacino vetää roolin harvinaisesti lähes puolivaloilla jättäen silti huumoriveikkona paremmin tunnetun Robin Williamsin silkaksi statistiksi. Hilary Swankkin vasta treenailee Oscar-kuntoaan.
Keskinkertaisen leffan pelastaa yllättävä liukuminen pääjeppe Dormerin omaantuntoon sekä hermoja riistävä tukkijokikohtaus – sitä piinaa kestää tosin vain minuutin ajan. Muuten Alaskan tuppukylän jengi ja 17-vuotiaan tytön murhan ratkominen tuntuvat olevan liiaksi peruspullaa. Nolan on onneksi todistanut taitonsa muissa leffoissa, eikä nytkään itse sumussa talsiva visuaalipuoli ole pääongelma. Siispä visiitti keskinkertaisuuteen sallittaneen.
