Star Trek: Nemesis on samanlaista tuubaa, kuten koko sarjakin. Juonesta ei voida edes puhua ja tarinan eteenpäin vieminenkin tuntuu olevan hidasta puuhaa. Viidentoista vuoden ajan samat henkilöt ovat olleet mukana generation tuubassa, joten ei ole ihmekään, että naama alkaa vääntyä.
Kulttimaineesta kärsivä Star Trek on saavuttanut kymmenennen elokuvansa Nemesiksen myötä, jossa vanhat papparaiset saavat tehtäväkseen mennä romulanien planeetalle puhumaan heidän uuden johtajansa kanssa. Kuten aina, kaikki menee pieleen ja romulanien johtajalla on muuta mielessä kuin puhuminen. Sitten tulee idioottimaiset juonenkäännökset kloonauksesta veljeksiin.
Kun en ole mikään Star Trek –fani, en tietenkään voi tajuta tai pitää elokuvasta. Ainoastaan fanit voivat jotenkin nauttia tästä elokuvasta, muille se on pelkkää helvettiä.
Kenties jonain päivänä tämä hulluus loppuu ja jotakin järkevää tulee tilalle. Star Trek – fanit alkavat olla sukupuuton partaalla, kun 2000-luvulla faniksi tuleminen on todella epätodellista ja fanit vuosilta 1960-1990 alkavat olemaan niin vanhoja, että dementia alkaa iskemään. Ja sen jälkeen Star Trek on kuoppaan kaivettu.
