Pan on elokuva satuhahmo Peter Panista ennen kuin hänestä tuli – no, Peter Pan. Näkökulma on kieltämättä uusi.
Peter Pan -aiheisia elokuvia on tuotettu uskomattoman monta ja lähes kaikkia tuntuu leimaavan ajatus siitä, että ne ovat floppeja. Tämän vuoksi kaikkien seuraavan sukupolven yritysten tulisi ylittää odotukset moninkertaisesti! Tarinaan tarvitaan todellinen intohimo, että siitä saa yhä väännettyä jotain suurta yleisöä kiinnostavaa. (Tai edes pientä yleisöä.) Nykyaikana grafiikankaan ei pitäisi enää olla ongelma.
Näin ainakin luulisi. Valitettavasti ”Pan” tarjoaa juuri päinvastaista: se on laskelmoitu seikkailuelokuva, josta ei tiedä, onko se suunnattu lapsille vai aikuisille. Teos on epäonnistunut kaikilla mahdollisilla osa-alueilla.
Yksi suurimmista puutteita on käsittämättömän huono roolitus – ja maskeeraus! Hahmot näyttävät siltä kuin ne olisivat valmiita astumaan teatterilavalle. Garrett Hedlund ei sanalla sanoen istu roolihahmoonsa, kuten ei myöskään Hugh Jackman Mustaparraksi (vaikka muuten pidänkin hänestä valtavasti). Lapsinäyttelijä Levi Miller ei vakuuta Panina. Koko vikaa ei tosin voi laittaa näyttelijöiden piikkiin, sillä hahmot on käsikirjoitettu puolivillaisesti.
Toinen käsittämätön moka on tehosteet! Edes nykyaikaisissa minibudjetin indie-elokuvissa ei näe yhtä surkeita efektejä. Paikka paikoin maisemat – ja ihmiset – näyttävät siltä, kuin ne olisi animoitu lastenanimaatioon. Ero on silmiinpistävä ja tuo mieleen vuosien takaiset DreamWorksin kiintiöleffat, joihin ei ole oikein viitsitty panostaa.
Jopa kaikki luetellut puutteet huomioon ottaen tuntuu, että Pan on vähemmän kuin osiensa summa. On vaikea sanoa, onko vika rytmityksessä, ohjauksessa, juonessa vai missä. Tarinankuljetus ei ole sulavaa, jännittävää tai koskettavaa. Ainoa vallitseva tunne on pettymys. Uskottavuus puuttuu. Elokuva ei ole edes tahattomasti hauska!
En muista milloin olisin viimeksi nähnyt näin tasapaksua, hämmentävää, kliseistä ja huonosti castattua leffaa. Tekisi mieli kehottaa muita katsomaan tämä jotta selviäisi, aiheuttaako se kaikille samanlaista epämääräistä närkästymistä ja mielensäpahoittamista.
Viimeinen valopilkku: Tiikerililja oli onnistuneimmasta päästä kekseliäällä – joskin halvan oloisella – puvustuksellaan ja miksei roolituksellaankin.
