Aiheena valta ja uskonto ja niiden käsittelijänä mies, joka tahtoo todella antaa ihmiselle ajattelemisen aihetta.

23.12.2005 13:56

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Андрей Рублёв
Valmistusvuosi:1966
Pituus:105 min

Ohjaajalegenda Andrei Tarkovskyn Andrei Rublev sattui lojumaan kirjaston hyllyillä. Ensi ajatuksena oli, että mahtaa olla pitkä ja tylsä elokuva, kun on kahdelle kasetille jaettu. Päätin kuitenkin lainata ensimmäisen ja katsoa, olihan luvassa taidetta ja sisältöä.

Elokuva kertoo ikonimaalari Andrei Rublevista, joka työnsä lomassa joutuu näkemään uskon kaikki puolet kaunistelematta ja välillä alitajuntansakkin kautta. Andrein suhde uskontoon alkaa saada uusia piirteitä ja työtä joutuu todella pohtimaan.

Mutta mitä ihmettä? Miksi aika meni näin nopeasti? Eikö luvassa ollutkaan Stalkerin kaltaista hidastelua ja mietintä taukoja? Ei, tällä kertaa Tarkovsky on tehnyt meille myös viihdyttävän elokuvan!

Itse juoni on erittäin mielenkiintoinen. Aiheena valta ja uskonto ja niiden käsittelijänä mies, joka tahtoo todella antaa ihmiselle ajattelemisen aihetta. Sellaista on saatu aikaan ja elokuvan jälkeen onkin pää täynnä ajatuksia. Henkilökohtaisesti voinkin kertoa, että suhteeni uskontoon muuttui tämän elokuvan myötä – kohti avarampaa ja suvaitsevaisempaa näkemystä. Vaikuttava teos siis on kyseessä, vaikkei se sinäänsä keskitykkään uskontojen mollaamiseen, vaan sillä on muutakin asiaa.

Tarkovsky osoittaa tällä olleensa myös hyvä tarinankertoja. Elokuva pörrää raiteillaan vankasti, eikä kerronnasta oikeastaan keksi mitään oikeaa valittamista. Onhan siinä katkonaisuutta, mutta siihen pitää vaan keskittyä.

Näyttelijät ovat perinteiseen Neuvostotyyliin alansa huippuja, vaikka ainakin itselleni ennestään tuntemattomia. Välillä samannäköiset näyttelijät tahtoivat mennä sekaisin, mutta varmaan toisella kerralla erotan paremmin. Ei siitä toki kannata paljoa stressiä ottaa.

Visuaalinen puoli on Tarkovskyllä jälleen hallussa, vaikkei kyseessä olekkaan maailmaa muuttava sci-fi. Arkisetkin asiat voivat näyttää kauniilta, eikä ohjaajan visioita oikein voi olla ihastelematta. Erityisesti alun lentokohtaus ja unikuva ristiinnaulitsemisesta ovat äärimmäisen upeita.

Ensimmäinen kasetti ei todellakaan ole liian pitkä, ja se pölkkypää, joka keksi jakaa tämän filmin sietäisi todella saada hieman Stalin-sedän vainoharhaisesta kädestä. Turhautuneena jään odottelemaan, milloin kirjastoon palautetaan toinen kasetti, että tämä taru saisi lopun. Aloituksesta kun ei tahdo keksiä mitään kunnollista valittamista.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Arvosteltu: 23.12.2005

Lisää luettavaa