Kuolleisiin on jälleen saatu yhteys. Tällä kertaa E.V.P (Electronic voise Phonemon-vainajien äänitteiden tallentamis) järjestelmän avulla. Erilaisten kodinkoneiden television ja radion avulla kuolleet ottavat meihin yhteyttä ja meidän tarvitsee vain kuunnella. Aiheesta tehty White Noise on Geoffrey Saxin esikoisohjaus elokuvaksi. Sax yhdessä käsikirjoittajan Niall Johnsonin kanssa tutustui jonkin aikaa ennen elokuvan tekoa kyseiseen ilmiöön.
Arkkitehti Jonathan Rivers (Michael Keaton) menettää Anna vaimonsa mystisessä kolarissa. Annan ruumis löydetään vasta jonkin ajan kuluttua. Pian Jonathaniin ottaa yhteyttä oudolta vaikuttava Raymond Price (Ian McNeice) joka tutustuttaa Jonathanin E.V.P ilmiöön. Raymond kertoo Jonathanille, että Anna on ottanut häneen yhteyttä. Jonathan alkaa pikku hiljaa kiinnostua E.V.P.stä enemmän. Kun Raymond kuolee hämärissä olosuhteissa. Alkaa Jonathan saada selville vaimonsa viestejä tuonpuoleisesta. Jonathania auttaa Sarah Tate (Deborah Kara Unger) jonka mies on kuollut hiljattaen. Jonathan ja Sara eivät tiedä, että kaikki viestit eivät ole niinkään mukavia.
White Noisen aihe on mielenkiintoinen, mutta elokuva ei jaksa pitää koko aikaa mielenkiintoa yllä. White Noise alkaa draamana ja siirtyy pikku hiljaa kauhuiluksi. Loppua kohden elokuvan jännitys kasvaa kyllä ihan hyvin. Muutamassa kohtauksessa kyllä pelästyi todella hyvin.
Aikaisemmin vain tv-tuotantoa ohjaneen Geoffrey Saxin ohjauksessa ei hirveesti ollut valittamista, mutta Hänen ja käsikirjoittajan Niall Johnsonin tutustuminen E.V.P ilmiöön olisi toivonut hieman parempaa lopputulosta elokuvaksi. Michael Keaton tekee rutiini roolin Jonathanina.
Kokonaisuutena White Noise menee juuri keskitason kauhuelokuvaksi. Onhan se hyvä, että uusia ideoita kokeillaan elokuvissa.
nimimerkki: andy
