Aluksi tyydyin nyrpistämään nenääni tälle elokuvalle ja jättämään sen kaupan hyllylle, koska itse en pahemmin innostunut älykkäistä zombeista, jotka hitaan laahustamisen sijaan juoksevat vähintään urheilijan vauhtia. Ilmeisesti olin vain tottunut hieman liikaa Living Dead -elokuvissa hitaisiin ja jokseenkin kömpelöihin zombeihin.
Kaikista ennakkoluuloistani huolimatta sain DVD:n viimein tuotua kotiin asti (peräti halvempana!). Tätä päätöstä en joutunut katumaan ollenkaan, kun viimein vaivauduin tämän elokuvan katsomaan.
Elokuva alkaa, kun eläinaktivistit vapauttavat joukon virusta kantavia paviaaneja, ja virus alkaa tarttumaan välittömästi myös ihmisiin. Kaaos on taattu. 28 päivää myöhemmin sairaalassa maannut Jim (Cillian Murphy) herää ja pääsee ensitöikseen ihmettelemään, että minne kaikki ihmiset ovat kadonneet. Pian Jim löytääkin tyhjästä Lontoosta elämää, viruksen altistamia zombeja, ja siinä riittääkin ihmettelemistä, kunnes hänet zombien suilta pelastava kaksikko, Selena ja Mark, kertovat hänelle kaiken mitä on tapahtunut. Karu totuus paljastuu Jimille: Koko kaupunki on täynnä verenhimoisia zombeja ja vain he ovat jäljellä – ja heidänkin olisi päästävä pois. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kun Markia purraan ja Selena joutuu tappamaan ystävänsä. Tapahtuma lisää tulta hännän alle ja Selena ja Jim joutuvat lähtemään matkaan kaksin – ja äkkiä. Kuitenkin muutama zombia löytävät heidät, mutta ennen kuin kummallekaan käy huonosti, eloonjäänyt mies pelastaa heidät pulasta. Mies ja tämän tytär liittyvät Jimin ja Selenan joukkoon ja pako Lontoosta viimein alkaa, kohteena sotilasleiri, jossa he voisivat olla turvassa…
Danny Boyle oli minulle varsin tuntematon ohjaaja, mutta tämän elokuvan kautta innostuin tutustumaan miehen muihin ohjauksiin. 28 Days Later on edelleen mielestäni Boylen paras ohjaama elokuva, mutta eivät ne muutakaan toki huonoja ole.
28 päivää myöhemmin saa eritysmaininnan loistavista musiikeista. Varsinkin elokuvan tunnusmusiikki sopii täydellisesti tälle elokuvalle. Sen muistaa vielä pitkään nukkumaanmenon jälkeen. Elokuvassa on myös toinen mainitsemisen arvoinen musiikki, nimittäin se iloinen kauppakohtauksen musiikki, joka tuo hieman valoa siihen lohduttomaan tilanteeseen. Kiitos zombeille, ettette tulleet ja pilanneet tätä hienoa kohtausta.
Kuvaajatkin ovat onnistuneet tehtävässään ja ahdistava tunnelma seuraa mukana alusta loppuun. Täpäriä läheltä piti -tilanteita nähdään juuri sopiva määrä, eikä elokuvassa muutenkaan ole häiritsevän suuria kliseitä.
Näyttelijätkin olivat minulle tuntemattomia, enkä ole tainnut nähdä heitä ennen missään elokuvissa. Pakko myöntää, että näkisin mielelläni heitä uudestaan valkokankaalla.
Tuomioksi tuli pitkän miettimisen jälkeen neljä ja puoli tähteä, koska en voi olla sakottamatta juoksevista zombeista.
Muistakaamme hyvällä loppukohtauksen suomenkielisen lausahduksen, joka on varmasti äänyt jokaisen suomalaisen katsojan mieleen.
