Adaptation – Minun versioni on nyky-Hollywoodin omalaatuisimman käsikirjoittajan Charlie Kaufmanin upean ja moniulotteisen käsikirjoituksen tuotos, jolla herra viimeistään löi itsensä läpi. Jos jokaisen adjektiivin merkitys täytyisi määritellä yhdellä elokuvalla, sanan ”älykäs” määrittelisi Adaptation – Minun versioni, hurmaava draamakomedia elämisen vaikeudesta.
Ei ole helppoa olla Charlie Kaufman (Nicolas Cage). Kaljuuntumisen ja pienen liikalihavuuden vuoksi huono itsetunto vaivaa, eikä onnea näytä olevan pelissä eikä rakkaudessa. Lisäksi jalassa on patti, jota täytyisi käydä näyttämässä lääkärille. Käsikirjoituksen kirjoittaminen ei onnistu, koska Susan Orleanin (Meryl Streep) päämäärättömästä, orkideoista ja John Larochesta (Chris Cooper) kertovasta kirjasta on vaikea saada aikaan juonipitoista Hollywood-elokuvaa. Kaiken huipuksi veli Donald Kaufman (Nicolas Cage) on myös päättänyt alkaa käsikirjoittajaksi ja hänen kirjoitusprosessinsa sujuu kuin tanssi. Mikään ei tunnu onnistuvan, kun elämästä ei saa kunnolla otetta.
Adaptation – Minun versioni on nerokas elokuva. Elokuva joka monimutkaisella rakenteellaan ja monilla metaforillaan laittaa katsojan pääkopan hyrräämään. Ensimmäinen katselukerta saattaa kulua monimutkaisen juonikuvion seuraamisessa ja todellisen potentiaalinsa elokuva paljastaakin vasta useampien katselukertojen jälkeen. Joillekin katsojille elokuva on ehkä vähän liiankin älykäs ja vaikeaselkoinen, mutta kunhan lähtökohdat saa ensin selville, pysyy elokuvassa paremmin mukana. Selvennetäänpä niitä siis hieman:
Adaptation – Minun versioni perustuu todellisiin tapahtumiin, mutta joitain piirteitä on lisätty, muutettu tai poistettu elokuvallisten syiden vuoksi. Kuitenkin suuri osa siitä, mikä olikaan totta ja mikä fiktiota, jätetään katsojan harkintaan. Tämä onkin iso osa elokuvan hienoutta. Käsikirjoittaja Charlie Kaufman (Elämäni John Malkovichina, Tahraton mieli) on oikeasti olemassa, kuten myös Susan Orlean, jonka kirjoittama ”The Orchid Thief” kertoo todellisesta henkilöstä John Laroche. Kaufmania pyydettiin tekemään ”The Orchid Thief” -kirjasta käsikirjoitus, jonka kanssa hän tuskaili. Tämän pohjalta syntyi Adaptation – Minun versioni. Elokuva Charlie Kaufmanista kirjoittamassa käsikirjoitusta esitettävään elokuvaan. Suurin fiktiivinen piirre elokuvassa on Donald Kaufman, Charlien kaksoisveli, jota ei oikeassa maailmassa ole olemassa. Soppaa kuitenkin hämmentää vielä lisää se, että Donald Kaufman on selvästi merkitty elokuvan käsikirjoittajaksi, ja tämä fiktiivinen hahmo on ollut myös Oscar-ehdokkaana parhaasta käsikirjoituksesta. Tarkka katsoja huomaa kuitenkin elokuvan punovan tämän näennäisen sekavuuden ja vaikeaselkoisuuden yhteen upeaksi ja valloittavaksi kokonaisuudeksi.
Näyttelijäsuorituksia ei voi ylistää tarpeeksi. Tuplaroolin Kaufmanin veljeksinä tekevä Nicolas Cage on epäilemättä uransa parhaassa roolissa. Cage näyttelee erinomaisesti sekä elämässään tuskailevaa Charlieta että elämässään huoletonta Donaldia. Meryl Streepin mainio roolisuoritus menestyneenä, mutta silti masentuneena ja surullisena Susanina on samastuttava ja onnistunut. Chris Cooper taas jatkaa esimerkiksi American Beautyn viitoittamia, upeita roolisuorituksia John Larochena, orkideoista elantonsa saavana miehenä. Sivurooleista voi bongata sellaisia nimiä kuin Maggie Gyllenhaal, Tilda Swinton ja Catherine Keener (cameo), joiden roolisuoritukset ovat myös oikein onnistuneita.
Maanista ja tuskallista tunnelmaa elokuvaan luo Spike Jonzen ohjaus, joka koostuu nopeista leikkauksista inspiraation hetkinä ja pitkistä otoista hetkinä, jolloin kirjoittaminen kangertelee. Ohjaus ja musiikit kuvastavat muutenkin hyvin Charlien mielentilaa. Unelmissa käytetään pehmeitä värejä ja rauhallista musiikkia, todellisuudessa ankea olo korostuu kylmissä sävyissä ja musiikin puutteessa. Muutamat kokeilut, kuten elokuvan alkupuolella tapahtuva evoluutio-jakso, ovat myös fantastisen näköisiä.
Mistä Adaptation – Minun versioni lopulta kertoo? Pienemmässä mittakaavassa elokuvan voi nähdä olevan satiiri Hollywoodin elokuvantuotannosta ja kirjoittamisen hankaluudesta, mutta loppujen lopulta Kaufmanin vaikea kirjoitusprosessi äityy pohdiskeluksi elämän suurista kysymyksistä. Mitä me olemme? Miksi me olemme mitä me olemme? Mikä on elämän tarkoitus? Elokuva ei kuitenkaan sorru missään vaiheessa alleviivaamiseen, vaan heittää ilmaan kirjoittamisesta ja orkideoista kertovaan dialogiin verhottuja, osuvia oivalluksia elämästä. Upeasta rakenteesta, oivista näyttelijäsuorituksista, onnistuneesta ohjauksesta ja musiikista koostuva kokonaisuus toimii fantastisesti. Adaptation – Minun versioni koskettaa, naurattaa, hämmästyttää ja mietityttää. Edes viisi tähteä ei kerro tarpeeksi elokuvan loistavuudesta.
