Elokuva perustuu tositapahtumiin ja tämä seikka nostaa tarinan arvoa. Rocky Dennis (Stoltz) sairastaa vaikeaa tautia, jonka vuoksi hänen kasvonsa ovat todella rujon näköiset. Jotain kertoo jo se, että uuteen kouluun mennessään opettaja käskee hänen ottamaan naamion pois päästään. Voisi luulla, että teini-ikäinen Rocky olisi sairautensa vuoksi hyljeksitty ja sulkeutunut, mutta näin ei ole. Päinvastoin Rocky on mitä loistavin persoona ja tosi hauska kaveri. Rockyn vahvaan itsetuntoon on osasyyllisenä hänen äitinsä (Cher), joka on osoittanut omalla elämänaseenteellaan, että Rockyn ei tarvi yhtään häpeillä erilaisuuttaan. Mukana kuvioissa on myös äidin poikaystävä Gar (Elliott), joka kuluttaa aikaansa mottoripyöräjengissään, johon myös Rocky tietyllä tapaa kuuluu. Rockylla on muuten asiat mallillaan paitsi, että nuoren miehen rakkauselämä junnaa paikallaan, koska ulkonäkö ei oikein sytytä tyttöjä.
Naamio on äärimmäisen koskettava elokuva, joka ei missään vaiheessa yritäkään sortua kurjuuden maksimointiin. Päinvastoin se on miltei yltiöpositiivinen kertomus, erilaisesta nuoresta, joka taistelee kaikkia mahdollisia ennakkoluuloja vastaan. Stoltz on hyvä, vaikka onkin meikattu tunnistamattomaksi. Cher taas on kertakaikkisen loistava. Tämäkin olisi ehtaa Oscar-kamaa häneltä, mutta eihän akatemia voi poplaulajaa palkita heti toisesta vakavasta roolistaan. Sam Elliott on myös parhaimmillaan kovana jätkänä, jolla on sydän paikallaan. Mask on lahjakkaan Bogdanovichin käsialaa. Valitettavasti hän on vajonnut tämän jälkeen johonkin käsittämättömän syvälle.
Loppuun vielä jotain kuvaamaan Rocky Dennisin elämänasennetta eli runo, jonka hän esittää koko luokalle ääneen:
”These things are good: ice cream and cake, a ride on a harley, seeing monkeys in the trees, the rain on my tongue, and the sun shining on my face.
These things are a drag: dust in my hair, holes in my shoes, no money in my pocket, and the sun, shining on my face.”
nimimerkki: mauge
