Halpojen kauhuelokuvien parissa häärivä ääniteknikko Jack Terry (John Travolta) sattuu eräänä iltana ääniä nauhoitellessaan todistamaan, kuinka auto suistuu sillalta veteen. Onnettomuus tallentuu nauhalle ja Terry alkaa tutkia, josko tuo kyseinen onnettomuus olisikin ollut murha.
Monipuolinen ohjaaja Brian De Palma on todistanut hallitsevansa eri elokuvalajeja mallikkaasti, kuten kauhua (Carrie) tai sitten vaikkapa rikosleffaa (Scarface -Arpinaama). Nyt hän näyttää katsojille, miten hän kykenee myös perinteisistä trillerin aineksista kyhäämään hienon teoksen, joka laajenee perinteisestä murhatutkimuksesta psykologiseksi vainoharhajännäriksi.
Blow Outista huokuu väkevästi katsojien eteen ahdistus, jota Terry kokee harhaillessaan saastaisen pinnallisessa amerikkalaismiljöössä ja pähkäillessään yksinään tapauksen taustoja epäluotettavien ihmisten keskellä, joista kehenkään ei voi luottaa. De Palma kykenee sekä käsikirjoittajana että ohjaajana kasvattamaan tunnelmaa hienovaraisesti ja laajentaa ehkä kliseisistäkin lähtökohdista moniulotteisen kertomuksen, jossa psykologinen tunnepuoli sekoittuu maukkaasti murhamysteeriin.
John Travoltaa ei ehkä ensimmäiseksi uskoisi tällaisen teoksen pääosaan, mutta Blow Outissa hänen läsnäolonsa toimii yllättävän hyvin. Hänen kasvoistaan voi nähdä aitoa hämmentyneisyyttä eikä mitään turhaa sankarikytän profiilia, joka tekisi tästä vain turhan hollywoodmaisen ja epäuskottavan. Blow Out ei ole ainoastaan syvällisen voimakas pureutuminen amerikkalaisyhteiskunnan ongelmiin ja yksilön kamppailuun sitä vastaan, vaan vielä enemmän aitoja jännitysmomentteja tasokkaasti hyödyntävä takaa-ajo tuntematonta vastaan. Päähenkilö Terry joutuu nauhoittamiensa äänien vangiksi, hän ei pääse niistä irti ennen kuin hänellä on varmuus siitä, mistä todella on kyse. Tämä antaa Terrylle järkevän motiivin ja syöksee hänet yhä syvemmälle petosten kehään, yhteiskuntaan, joissa jokainen ihminen on yhtä syyllinen.
Blow Out ei ole rakenteeltaan toimintapätkä, vaan tasapainon yhteiskuntasatiirin ja jännitystarinan välillä tavoittava perinteistä lahjakkaammin kerrottu laatuleffa, jossa Brian De Palma onnistuu hienovaraisesti kärjistämään sen, mitä kaikkea voikaan tapahtua kun poliittinen hahmo kuolee. Ääntä pääteemana hyödynnetään mallikkaasti mahdollisen murhan selvittelyssä sekä vainoharhaisuuden kasvussa koko elokuvan keston ajan ja taidokas leikkaus yhdistyy painostavaan musiikkiin muodostaen sopivan komean kokonaisuuden tällaiseen teokseen. Lopun kliimaksi ei onnistu latistamaan tippaakaan leffan luomaa jännitettä. Blow Outissa on puhtaan klassikon ainesta vaikka millä mitalla, mutta omaan makuuni leffa oli liian pitkä ja välillä itseään toistava. Myös pieni Hitchcockin jäljittely oli paikoitellen aistittavissa, vaikkei kovin häiritsevästi. Mainittakoon vielä, että ohjaajataituri Quentin Tarantino on laskenut tämän oman kolmen suosikkielokuvansa joukkoon Rio Bravon ja Taksikuskin rinnalle.
