Mizuki (Sho Aikawa) epäonnistuu tappokeikassaan, kun eräs mustiin pukeutunut mies (Riki Takeuchi) tappaa Mizukin kohteen. Tästä huolimatta Mizuki väittää tappaneensa kohteen ja nappaakin siitä tapporahat. Kauan ei kestä, kun Yakuza tajuaa kusetuksen, eivätkä ole siitä mielissään. Mizuki pakkaa reppunsa ja lähtee pienelle laivareissulle, jossa sattumoisin on myös salaperäinen mustiin pukeutunut salamurhaaja. Kun heidän tiet kohtaavat, he huomaavat tuntevansa toisensa. He ovat lapsuusaikojen kavereita ja ovatkin samaisella saarella missä heidät kasvatettiin. Salamurhaajat tutustuvat toisiinsa ja huomaavat, etteivät kumpikaan ole paljoakaan muuttunut. Samalla kun he muistelevat lapsuuttaan, he toteuttavat vanhoja leikkejään ja viettävät aikaa yhdessä. Mutta vielä on asioita hoidettavana.
Takashi Miiken Dead or Alive trilogian toinen osa sai minut viimeinkin tajuamaan, kuinka lahjakas Miike todellakin on. Ennen tätä elokuvaa en osannut katsoa Miiken leffoja oikealla silmällä mutta nyt se on muuttunut. Miike käyttää erilaisia keinoja, erityisesti metaforia, kertoakseen elokuvastaan. Katsojan voi olla vaikeata tajuta mitä Miike yrittää elokuvallaan sanoa, koska hän on erityisen lahjakas visuaalisella puolella ja käyttää väkivaltaista, shokeeraava ja erikoista tyyliä. Nämä ”estävät” tajuamasta leffan pointtia, koska katsoja mieluummin seuraa Miiken väkivaltaisia ja shokeeraavia kohtauksia.
Dead or Alive 2 ei nimestään huolimatta ole oikeastaan jatko-osa edelliselle elokuvalle, vaan on itsenäinen elokuva. Mitään kertausta ei ykkösestä tule, eivätkä ykkösen hahmotkaan ole kakkosessa vaikka näyttelijät ovatkin. Eikä myöskään DOA2 ala yhtä hienosti kuin ensimmäinen osa, mutta itse pidin leffasta enemmän kuin ensimmäisestä. En tiedä johtuiko tämä pointtien tajuamisesta.
