Viisas ja lämmin, mutta tarvittaessa kivenkova mestariteos, klassinen lännenelokuva parhaimmillaan.

2.8.2007 01:23

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Shane
Valmistusvuosi:1953
Pituus:118 min

Kaukana lain ja järjestyksen kehdoista, etäisissä laaksoissa pienen viljelijäyhdyskunnan keskellä kiehuu. Vanhat avolaiduntajat eivät hevillä hellitä maata pientilallisille, mutta jälkimmäisiäkään ei noin vain ajeta kodeistaan. Tai ehkä ajettaisiin, mutta onneksi yksi mies, Joe Starret, pitää viljelijöiden rivit tiukkoina ja päät pystyssä, mutta kuinka kauan ja millä hinnalla? Ahdinkoon tulee kuitenkin apua, kun Shane, uraansa lopetteleva revolverisankari, pestautuu sattuman kautta Starretille töihin. Ja kuten kaikki tietävät, vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon…

Etäisten laaksojen mies on aikansa tuote, mahdollisimman klassinen ja perinteinen amerikkalainen lännenelokuva, jossa miehet ovat miehiä ja arvot kuten kunnia ja velvollisuus ovat muutakin kuin sanahelinää. Ohjaaja Stevens esittää elokuvassaan hyvän ja pahan mahdollisimman mustavalkoisesti, kaikista välimuodoista ja epävarmuudesta karsittuna. Tämä saattaa vaikuttaa nykykatsojasta naiivilta ja yksipuoliselta, mutta kyse on lopulta vain (toimivasta) tyylikeinosta ja tavasta vedota katsojan moraaliin. Shane on periaatteessa miehen malli ja hyvä esikuva kelle vain, mutta toisaalta myös traaginen ja aiempien ratkaisuidensa vainoama hahmo, muistutus valinnanteon tärkeydestä; sen kerran tehtyään sen mukaan pitää kulkea loppuun asti, välittämättä siitä, mitä tulee. Menneisyyttään ja omia valintojaan ei voi paeta, mutta niiden kanssa voi elää.

Ainakin suurimmaksi osaksi ulkona kuvattu leffa on kuviltaan jylhän komea. Stevens tallentaa kaukaiset vuorijonot hienosti filmille, henkilöidensä taustalle, kuin muistuttamaan teemojensa ajattomuudesta ja järkähtämättömyydestä. Yltäkylläinen värimaailma on hieno ja mukavan korostettu, teräväpiirteinen. Vähäinen toiminta on intensiivistä ja tyylikästä, eikä sitä oikeastaan kaivattaisi yhtään enempää, sillä Stevens rakentaa jännitteitä ja kuljettaa tarinaansa lähinnä henkilöidensä pohjalta, käyttäen paljon dialogia ja antamalla tasaisesti aikaa kaikille tärkeimmille hahmoilleen. Eräs elokuvan kiintoisimmista puolista onkin revolverimiehen ja pikkupojan ystävyyssuhde, jossa ensin mainittu saa jatkuvasti olla tarkkana, ettei poika vedä nopeita johtopäätöksiään ja sitä kautta rakenna kuoppaista tulevaisuutta itselleen.

Kyseessä on siis moraaliltaan ja tematiikaltaan arvokkaan kunniallinen ja ulkoisesti komea, sisältä viisas ja lämmin länkkäri, joka on vaikuttanut populaarikulttuuriimme syvästi. Vaikka tälläkin sivustolla joku on näemmä kuvannut filmiä jopa ”anti-Leonelaiseksi”, on ihan selvää, että Sergio-setäkin on Shanensa katsonut ja vaikutteensa ottanut, tämä näkyy esimerkiksi Huuliharppukostajan homageissa. Koskettavassa ja monitulkintaisessa loppukohtauksessa kuultava, filmin päättävä repliikki on useasti lainattu ja äänestetty yhdeksi muistettavimmista elokuvareploista, eikä erästä tiettyä Taksikuskin peilimonologiakaan olisi kuultu ilman Shanea. Tässä vain jäävuoren huippu.

Western-faneille pakkokatsonta, kuten myös muille suurille elokuvanystäville, eikä muidenkaan olisi pahitteeksi käyttää kahta tuntia elämästään tämän mestariteoksen parissa ja uhrata muutamaa ajatusta sen ajamille arvoille.

Arvosteltu: 02.08.2007

Lisää luettavaa