Arkistotyöläinen Trelkovsky (Polanski) tarvitsee asunnon. Valinnanvaraa tarjonnassa ei juuri ole, eikä Trelkovsky erityisemmin halua osoittaa pelkäävänsä. Niinpä hän päätyy vuokraamaan erään nuhjuisen huoneiston, jonka edellinen asukki on hypännyt kuolemaan ihan omaehtoisesti. Aluksi kaikki vaikuttaa suhteellisen siedettävältä, mutta vähitellen Trelkovskya alkavat piinata niin moninaiset ongelmat, ettei hän ota tolkkua niistä itsekään. Kun miesparka alkaa elää edellisen vuokralaisen tunnelmia läpi, olisi valkotakkisilla miehillä töitä.
Ellei Roman Polanskin Vuokralaisen takakannessa seisoisi tekstiä ”psykologinen trilleri”, sitä voisi pitää kauhukomediana. Elokuva on nimittäin paikoitellen sen verran huvittava, että jännityksen tutinan sijasta katsoja kokenee suupielien nytkähtelyä kohti korvia. Osaltaan varmaankin myös tästä syystä Vuokralaiselle on kaiken huipuksi lätkäisty luokitus K-18. Teinit saattaisivat nauraa itsensä tärviölle – sellaiselta on hyvä nuorisoa varjella…
Vuokralainen ei missään tapauksessa ole Polanskin parhaita töitä, ei ainakaan siinä tapauksessa, jos sen ottaa vastaan pipo tiukalla ja suurin odotuksin. Elokuvassa on toki paljon hyvää, näppäriä pikku ideoita ja ennen kaikkea hyvät lähtökohdatkin, mutta jotenkin kaikki näyttää ja tuntuu jäävän vain puolitiehen. Eniten väristyksiä aiheuttavat Trelkovskyn naapurit silloin kun he eivät putkahtele miesparan maailmaan unenomaisina kauhukuvina. Mitä epätodellisemmaksi tapahtumat etenevät, sitä pahemmin ne tuntuvat tylsiltä ylilyönneiltä. Vaikea sellaisen keskellä on jännittää päähenkilön vuoksi.
Elokuvan miljöö on tapahtumiin nähden otollinen, vaikka Polanski jättääkin sen todellisen hyödyntämisen vain muutamaan kohtaukseen. Tässä rainassa seinät eivät käy niin uhkaaviksi kuin esim. ohjaajan aiemmin tekemässä Inhossa, eikä hän käytä vuokramörskän portaikkoakaan niin hyvin stoorinsa kuvituksessa kuin voisi toivoa. Syyksi moiselle puolitehoisuudelle voi tietysti laskea ohjaajan itsensä energian kulumisen leffan pääosassa. Toisaalta, Polanskin kaltaisen kaverin voisi olettaa hallitsevan hommansa sen verran hyvin, että sekä näyttelemisen että ohjaamisen suorittaminen yhtä aikaa ei koituisi probleemaksi.
Tässä muodossaan Vuokralainen näyttää ikävästi lopulta siltä kuin ohjaaja olisi vain halunnut esitellä itsestään jonkin perverssin ulottuvuuden yleisölle. Tänään tämä ulottuvuus tuskin hetkauttaa ketään mihinkään suuntaan. Sitä paitsi ohjaaja Polanski on yllättävänkin näyttävä kukallisessa kesämekossaan, vaikka korkokengillä kävely onnahteleekin. Etten sanoisi jopa… Toiseksi kaunein näkemistäni naisista heti Tim Curryn Frankin jälkeen.
