”Tromeo & Juliet” on terästetty roska-komedia William Shakespearen Legendaarisesta näytelmästä ”Romeo ja Julia”. Elokuva myötäilee häilyvästi alkuperäistä käsikirjoitusta ja ”Romeon ja Julian” tuttu miljöö on vaihtunut vuosituhannen vaihteen Manhattanin omituiseen maailmaan, jossa cyberseksi, huumeet, aseet ja rock’n roll jylläävät.
Shakespearen luomat perheet ovat muuttuneet köyhäksi ja petetyksi Quen-perheeksi sekä musiikkiteollisuuden rikastamaksi Capuleen-perheeksi. Tarinan päähenkilöt ovat nuori kaunis Juliet Capulet ( Jane Jensen ) ja kova kadunkundi Tromeo Que ( Will Keenan ), jotka etsivät todellistä rakkautta incestin ja kieroutuneen seksin kyllästämässä maailmassa. Kaiken kaikkiaan tietämätön katsoja voisi hyvinkin havaita eroavaisuuksista huolimatta yhteyden Shakespearen teoksen ja ”Tromeon & Juliet”:in välillä – pitäisikö hän kyseistä sikailua onnistuneena on toinen asia.
Troma-studion elokuvaa ”Tromeo & Juliet” kehutaan videon takakannessa kaikkien aikojen tulkinnaksi William Shakespearen klassikosta ”Romeo ja Julia”. Onkin totta, että elokuva sisältää Shakespearen kaipaamia elementtejä kuten erikoistehosteita ja erotiikkaa, joita hän ei aikakautensa vuoksi voinut toteuttaa, mutta ei tämä siltikään saa allekirjoittanutta yhtymään väitteeseen. Harrastelijavideon kaltaisesti toteutettu kokonaisuus yhdistettynä hyvinkin mauttomaan huumoriin on tappava yhdistelmä – katsojan näkökulmasta.
Tekokäsien ja –päiden lenteleminen milloin missäkin tilanteessa kylläkin oksettaa, mutta lähinnä toteutuksen mielenköyhyydestä johtuen. Virtsaaminen toisen päälle sekä masturbointi tietokoneruudun ääressä voi olla sekä hyvinkin huvittavaa, että todellisuuden paljastavaa, mutta kun koko elokuva on julkeitten, mauttomien ja lapsellistenkin kliseitten kokoelma, alkaa kyseinen tarjonta pursuta yli katsojan sietokyvyn.
Elokuvaa työstettäessä elintärkeät tehtävät, kuten kameratyöskentely ja leikkaus, ovat elokuvassa ” Tromeo & Juliet ” harrastelijoiden kotivideoiden tasolla ja kun kliimaksina vielä näyttelijöiden surkuhupaisan kamala esiintyminen lainauksineen Shakespearen näytelmästä, saadaan aikaan melkoinen soppa. Tämä vulgaari kielenkäyttö yhdistettynä Shakespearen ruonouden kera aiheuttaa paikoitellen melkoista päänkivistystä ja itkunsekaista naurua – etenkin kun sen tuo julki toinen toistaan huonommat näyttelijät. Toisaalta näyttelijöitä ei missään nimessä voi syyttää kaikesta. Juoppo Tromeon isä, Skitsofreeninen kosija ja koko henkilöhahmojen kirjo on lievästi sanottuna älyvapautta suosien suunniteltu.
Positiivinen piirre löytyy juonen kulusta, joka etenee melkein Shakespearen muoteilemalla tavalla, osiin jaettuna, vaikkakin jotkut kohtaukset ovat vaihdelleet paikkoja keskenään ja elokuvan lopetus on täysin näytelmästä poikkeava.
Kaikesta huonoudestaan huolimatta ” Tromeo & Juliet ” on saavuttanut tietynlaisen kulttielokuvan maineen joissain piireissä. Sitä voisi verrata Ed Woodin vuosisadan huonoimmaksi elokuvaksi äänestetyn ” Plane 9 from outerspace” –teoksen seuraajaksi; kiistelty julkaisu täynnä roskaa, joka joidenkin yksilöiden keskuudessa koetaan täydellisyyttä hipovaksi taiteellisuudeksi. Henkilökohtaisesti en ymmärrä kansissa olevaa kiitosta sensuurille elokuvan leikkaamatta jättämisestä – miksi se yleensä edes läpäisi koko sensuurin?
Nimimerkki: DalSargamon
