Kliseet kuuluvat tähän pätkään, juuri ne tekevät tästä hyvän elokuvan.

26.7.2006 17:40

Suomen menestyneimmällä elokuvaohjaajalla, Renny Harlinilla, on visuaalista silmää. Hänen elokuvansa ovat puhdasta viihdettä, niistä on turha odottaa kriitikoiden suosituksia tai minkäänlaista taidepaskaa.

Die Hardien luoma John McClane on yksi nerokkaimmista Hollywoodin tuottamista hahmoista. McClane on poliisi, jolla on ongelmia pomon, vaimon ja oikeastaan kaikkien kanssa. Häntä seuraa alituinen epäonni, mutta aina hän selviää, heittäen samalla loistavia one-linereita. Bruce Willis sopii McClanen rooliin kuin nakutettu. Hän on yksiulotteinen näyttelijä, jonka kategoriaan kuuluu vain Mr. Cool. Muita roolisuorituksia on turha edes arvioida. Terroristeille riittää se, että näyttää rumalta pahikselta, joka ei osu mihinkään.

-You are the wrong person at the wrong place at the wrong time.
-Story of my life.

Noh, juoni nyt on mitä on. John McClane odottelee joulun alla vaimoaan kotiin lennoltaan, mutta terroristit sotkevat koti-iltasuunnitelmat lentokentän kaappauksellaan. Eipä aikaakaan, kun McClane on ryömimässä ilmastointiputkissa ja ampumassa äkäisesti. Tässä lähtökohdat vajaan kahden tunnin mittaiseen elokuvaelämykseen, jossa aivot voi vapaasti heittää narikkaan. Tätä elokuvaa sanotaan Die Hard -trilogian heikoimmaksi osaksi. Se ei pidä paikkaansa. Yleensä jatko-osat haukutaan lyttyyn siitä syystä, että elokuva on liian samanlainen edeltäjän kanssa. Kyllä, Die Hard 2:ssa on vähän omia ideoita, mutta toteutus on rautaa.

-Yippie-kay-yay, motherfucker.

Tekninen puoli on leffassa hanskassa, räjähteet paukkuvat komeasti ja kuvaus toimii. Leffassa oikeastaan odottaa seuraavia toimintakohtauksia. Harlinilla on tapana laittaa elokuviinsa aina jotain suomalaista. Kylmät väreet ovat lähellä, kun Jean Sibelius alkaa soida elokuvan lopussa. Eipä kehtaa siis musiikistakaan valittaa.

Die Hard 2 voittaa teknisesti jopa John McTiernanin Die Hard -saagan avausosan, mutta kokonaisuutena ensimmäinen osa on ehkä hitusen parempi. Die Hard 2 on kiistatta Harlinin paras työ. Se on erittäin viihdyttävä action-paketti, joka toimii uudelleen katsottunakin. Elokuva on ennalta-arvattava teos, mutta se toimii. Kliseet kuuluvat tähän pätkään, juuri ne tekevät tästä hyvän elokuvan. Hyvis vastaan pahikset, yksinkertaisuudessaan upeaa huumoriäksöniä.

nimimerkki: Jaakko Parantainen

Arvosteltu: 26.07.2006

Lisää luettavaa