Raid tappaa talossa ja puutarhassa, mutta valitettavasti se ei tehoa Oklahoman osavaltiossa sijaitsevan motellin hyönteisiin. William ”Manaaja” Friedkinin ohjaama Bug on todellinen painajaisuni, josta tahtoisi herätä pikemmiten ja todiste, että osaa joku vielä tehdä kiehtovan omaperäisiäkin elokuvia. Bugia voisikin kutsua enemmäkin psygologiseksi kauhu-draamaksi, kuin pelkäksi kauhuelokuvaksi, mutta sen uumeniin piiloutuu vieläkin enemmän jotain muuta, jota ei heti nähdäkään, eikä välttämättä ollenkaan.
Tarjoilija Agnes (Judd) on majoittunut syrjäiseen motelliin piiloon väkivaltaista ex-miestään Jerryä (Connic Jr.), joka on juuri päässyt ehdonalaiseen. Agnesin ystävä R.C (Lynn) tutustuttaa Agnesille ystävällisen muukalaisen Peterin (Shannon), joiden ystävyys vahvistuu lujaksi siteeksi. Pian tämän motellihuoneen valtaa täysin toisenlainen uhka, joka uhkaa viedä myös mielenterveyden ja se ei ole Jerry.
Bugissa William Friedkin todistaa miten luodaan aidosti karmaiseva painajainen. Hyvinkin hitaasti käynnistyvä Bug antaa koko ajan odottaa vahvemmaksi ja painostavammaksi käyvää tunnelmaa, joka lopulla poikkeaa hieman inhorealistisuuden puolella. Mielenkiintoista on se, että lähes koko elokuva tapahtuu yhdessä motellihuoneessa, mutta siihenkin paikkaan Friedkin luo aimon annoksen inhoa ja psygologista pelkoa.
Pätkän nimikkoja Bugeja (ötököitä) ei juurikaan nähdä, mutta ne ovat koko ajan läsnä omassa mielessä. Friedkin kuvaa maltilla, uhkaavasti ja pitkään monia kohtauksia samasta kulmasta ja näin katsojakin pääsee kosketukseen tämän painajaisen kanssa. Tracy Lettsin käsikirjoitus toimii moitteita, välillä kun ei tiedä, että mikä siellä huoneen ympärillä oikein uhkaa. Onko se väkivaltainen Jerry, oma mieli vai jotain muuta?.
Näyttelijäsuoritukset ovat myös kohtuullisen toimivia. Ashley Judd on hieman poissaoleva roolissaan, mutta kantaa sen loppuun kunnialla. Michael Shannon pääsee loistamaan kunnolla ystävällisenä Peterinä, jonka roolihahmo saa erilaisia säväyksiä loppua kohden. Harry Connic Jr vetää väkivaltaisen Jerryn roolinsa onnistuneesti. Pienessä roolissa piipahtava Lynn Collins puolestaan ei paljoa muuta näyttele kuin ulkonäköään.
Kokonaisuutena William Friedkin jättää Bugit alitajuntaan vielä pitkään elokuvan loputtuakin. Muutaman ihmisen erikoinen psygologinen painajainen motellihuoneessa on todiste, että konkari Friedkin on vielä vireessä mukana ja näyttää miten luodaan todentuntuista kauhua suoraan kylmästä mielestä.
Pientä triviaa vielä. Tracy Lettsin tarinasta ollaan tehty myös teatterinäytelmä, jossa Michael Shannon näytteli myös Peterin roolin.
nimimerkki: andy
