Cormac McCarthyn kirjaan perustuva Tie on hyvä elokuva. Se kertoo sairastuneen isän ja hänen nuoren poikansa arjesta tuhoutuneessa Amerikassa. Kirjan lukeneena katsoin elokuvan tietysti kriittisemmin, mutta ennakkoluuloista huolimatta pidin Tiestä. Trailerin perusteella luulin, että Tiestä olisi tehty taas yksi “syvällinen” toimintaelokuva. Trailerissa näkyy räjähtävä talo, mikä on aika kummallista, koska ei elokuvassa (eikä kirjassa) räjähdä yhtään mitään. Minun on kuitenkin myönnettävä, että odotin elokuvaa kärsimättömänä ja oli hienoa päästä kokemaan se ennakkonäytöksessä. Tie siis onnistui ylittämään odotukseni. On kuitenkin sanomattakin selvää, että suosittelen lukemaan kirjan ennen elokuvaa, koska se on ylivoimaisesti parempi. Elokuva on juonellisesti erittäin uskollinen kirjalle. Siitä on osattu karsia juuri oikeat tapahtumat pois ja muutamat muutokset eivät haitanneet. Melkein kaksituntisena elokuvana Tie ei ollut liian pitkä, vaan se olisi voinut olla hieman pitempi. Elokuvasta puuttui vain kaksi kohtausta, joiden pois jättäminen oli mielestäni huono idea. Jäin kaipaamaan kohtaa, missä isä ja poika tarkkailevat tiellä vaeltavaa ihmisjoukkoa. Lisäksi näkymä valtatiestä täynnä palaneiden ihmisten ruumiita olisi ollut karu piste iin päälle.
Kaikki ne muutamat kymmenet näyttelijät, jotka elokuvaan oli valittu, tekivät työnsä niin hyvin kuin mahdollista. Viggo Mortensen näytteli hienosti melkein kaiken toivonsa menettänyttä isää, jonka ainoa syy elää on hänen pieni poikansa. Kodi Smit-McPhee oli nuoreksi näyttelijäksi erittäin lahjakas ja uskottava maailmanlopun kynnyksellä syntyneenä poikana. Pojalle ainoa todellisuus on se, mitä maailmasta jäi tuhon jälkeen jäljelle. Pojan isäkin on hänelle kuin olento vieraalta planeetalta. Isää ja poikaa seurataan läpi koko elokuvan, joten huolimaton casting olisi pilannut elokuvan täysin. Elokuvantekijät eivät myöskään tyytyneet vähään sivuosien suhteen. Pojan äitinä nähdään hyytävä Charlize Theron. (Smit-McPhee voisi ulkonäkönsä puolesta olla oikeasti Theronin lapsi!) Robert Duvall näytteli tunteella vanhaa kulkuria.
Pidin paljon Tien musiikista. Nick Caven ja Warren Ellisin luoma synkkä ja painostava, rauhallinen ja toiveikas musiikki sopi täydellisesti elokuvaan. Läpikotaisin tuhoutuneen ja palaneen Amerikan maisemat olivat upeita ja pysäyttäviä. Taivaalta satoi vuorotellen tuhkaa ja vettä. Väriä maailmaan toivat ainoastaan palavat metsät ja onnellisten aikojen unet. Elokuvassa oli välillä myös auringonpaistetta, vaikka itse tulkitsin kirjan maailman olevan täysin harmaa ja valoton. Viimeinen kohtaus ärsyttää aivan varmasti joitakin katsojia, mutta pohtimalla elokuvaa ja sen pääteemoja, ymmärtää tarinan lopetuksen paremmin. Kuten sanoin jo alussa, Tie on hyvä elokuva. Se ei ollut missään vaiheessa tylsä, kun taas kirjan parissa koin muutaman puuduttavan hetken. Kuitenkaan John Hillcoat ei ole ohjaajana samaa tasoa, kuin McCarthy kirjailijana. Silti voisi olla erittäin vaikeaa tehdä tätä parempaa elokuvaversiota yhdestä viime vuosien ylistetyimmästä romaanista.
