Synkeässä dystopiassa harrastetaan modernia ihmisuhrausta. Joka vuosi jokainen kapinointiin ruvenneesta 12:sta hallintopiiristä lähettää yhden pojan ja tytön veriseen kilpailuun, Nälkäpeleihin. Näitä moderneja ihmisuhreja kohdellaan statuksen vaatimalla ylevyydellä, heidät opetetaan tehtäväänsä ja lopulta heidät laitetaan erämaahan ainoana ohjeena se että viimeinen eloonjääjä voittaa ja palkitaan ruhtinaallisesti. Hallintopiirin 12 edustajat ovat vapaaehtoiseksi hiljaisen pakon edessä rupeava Katniss Everdeen (Jennifer Lawrence) ja Peeta Mellark (Josh Hutcherson). Se on myös urheilutapahtuma ja Haymitch (Woody Harrelson) on valmentajana. Luonnollisesti Nälkäpeleihin osallistuu raaka sosiopaatti Cato (Alexander Ludwig).
Lukijoiden on huomioitava nyt heti alkuun että Allekirjoittanut näki tarkkailussa olevan elokuvan erittäin jadeentuneessa mielentilassa, joten väitteeni otettakoon skeptisyydellä. Joka tapauksessa [I]Nälkäpeli[/I] ansaitsee pisteet vahvasta aloituksesta ja sen mukana tulevasta tyylistä. Dystooppinen tulevaisuus on räikeä ja värikäs ja muutenkin on mielenkiintoista huomata elokuva missä ihmisuhreja oikeasti kohdellaan rituaalin tärkeimpinä tähtinä. Sen sijaan varsinaisen juonen käynnistyttyä mielenkiinto romahtaa hitaasti, mutta varmasti, sillä yksikään käänne ei ole uusi, esille tuotuja elementtejä ei hyödynnetä ja kaiken lisäksi monia kohtauksia venytetään loputtomiin ja lisäksi harvat toiminnalliset hetket ovat liian kirskuvia tyyliltään. Aivan kuin ohjaaja tieten tahtoen olisi kiskonut hurjan aiheen hampaat irti ja kaikki tietävät että ilman teräviä naskalihampaita ei katsojasta revitä esiin mielenkiintoa.
Pääroolin Jennifer Lawrence ei ole kovinkaan ilmeikäs, mutta hänestä huokuu asianmukaista karismaa ja voimakkuutta. Josh Hutcherson tarinan vähemmän yrmynä sankarina ei myöskään jää heikoksi roolissaan, sillä Peeta ei ole tappelupukari eikä hurjaluonteinen. Antagonistin virkaa parodioivat Alexander Ludwig on juuri sitä mitä pitää: hullu ja räikeä. Tärkeimmät roolit eivät siis loista, mutta taustalta löytyy Donald Sutherland ja Wes Bentley näyttävien partojen kanssa ja Woody Harrelson riemukkaan kyynisenä valmentajana, mutta kun kyseessä on eloonjäämistaistelun voittaja niin kyynisyys ja mieltymys raakaan viinaan odotettavaa ja Lenny Kravitz suorastaan kaappaa show’n stylistinä.
Lähtökohta esitellään hienosti, puvustus ja lavastus toimii, mutta kaikki käänteet ovat aiemmin nähtyjä ja lähtökohdalta viedään hampaat ja se kuohitaan avuttomaksi parodiaksi. Lyhyesti sanoen [I]Nälkäpeli[/I] ei ole kovinkaan hyvä, sillä kertakatsomisellakin huomaa sen ammottavat puutteet ja heikkoudet.
