Adrian Lyne seksuaaliteemojen kimpussa – jälleen kerran.

9.5.2006 00:38

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Nine 1/2 Weeks
Valmistusvuosi:1986
Pituus:112 min

Kim Basinger strippaa, Mickey Rourke virnistelee ruoska kädessään (!!), välillä syödään kiihkon lumoissa jalapenoja sekä mansikoita, sitten tunnelmoidaan kasarihumpan tahtiin ja lopulta päädytään taas aktiin. Jep, Adrian Lyne on taas kerran vauhdissa.

9 ½ viikkoa on Lynen kolmas kokopitkä elokuva ja se toistelee turhankin tarkasti samoja seksuaalisuuden teemoja kuin mitä Lynen useat myöhemmät teokset. Ja sortuuhan se toki välillä silkkaan pornografialla leikittelyyn.

Huolimatta perinteisistä Lyne-kliseistä, jälleen kerran vain kahden henkilön suhteeseen ja suhteen outouksiin keskittyessään elokuva onnistuu saavuttamaankin jotakin. Taidegallerian assistentin ja tuntemattomuudesta kuvioihin pomppaavan miehen kinkyiksi yltyvien leikkien takana piilee tunteita, todellisia ja valheellisia, ja välillä asianomaiset itsekään eivät tiedä kumpi on kyseessä. Toiselta kontrolli karkaa, ja toiselle se on kaiken yläpuolella oleva asia.

9 ½ viikkoa julkaistiin tasan kaksikymmentä vuotta sitten huikean kohun saattelemana. Alastomuus ja Lynen iso hyppy Flashdancesta ”omaan genreensä” nostattivat melko konservatiivisessa Holly-kylässä tunteet pintaan.. Hmm, ehkäpä eroottisen trillerin pitää tehdä juuri niin. Ehkä.

Vasta kolmekymppinen Mickey Rourke on vakuuttava, vaikka siloposkisen Wall Streetin seksifriikin roolin ei ihan ensimmäisenä ajattelisi istuvan Mickeylle. Naiskatsojien harmiksi leffa keskittyy lähinnä Basingerin suloihin (not my problemo!), ja Rourke pitää vaatteet yllään. Basinger haahuilee jossakin rakastumisen, (erilaisuuteen) ihastumisen ja hämmennyksen välimailla, mikä ei ole ollenkaan hassumpi juttu. Harmi vain, että ok suoritus jää pitkälti alastomuudella shokeeraamisen alle. Razzie-ehdokkuus ainakin taisi napsahtaa…

Ysijapuoliviikkoisen voi sanoa olevan ihan laadukas perusdraama. 80-luvun juppikauden eläneet löytänevät miljööstä, ja ennen kaikkea hahmoista, jotakin samaistuttavaa. Myös jonkin sortin kolmenkybän kriisikin taitaa kummitella osana teemaa. Basingerin vaatteet repeilevät, mutta itse tarina ei repeä missään vaiheessa hmm… kliimaksiinsa. Kolme pongoa.

Arvosteltu: 09.05.2006

Lisää luettavaa