Videodrome (1982)

Long live the new flesh sanoo Max Renn katsellessaan Videodrome tv-kanavaa.

Näytetäänkö tv:stä liikaa väkivaltaa tai muuten vaan rajua meininkiä ja onko tv:n tarjonalla lopulta vaikutusta ihmismieleen? Tätä ainakin pohti mestariohjaaja David Cronenberg vuonna 1982 valmistuneella Videodrome-teoksellaan.
Videohysteriaa palvellut painajaissatu on vieläkin ajankohtainen katselukokemus. Videodrome ei ole menettänyt lainkaan tehojaan vuosien saatossa, vaan Cronenbergin hienon ja älykkään mielikuvituksen tuotteet näyttävät vieläkin todella inhottavilta.

David Cronenberg on aina ollut yksi omaperäisimmistä elokuvan tekijöistä, jolta on laatu pysynyt lähestulkoon samana tähän päivään asti. Kekseliäitä ja omaperäisiä visioita toisiinsa yhdistellyt Cronenberg näytti jo taitojaan The Brood- (1979) ja Scanners (1981) -elokuvilla, mutta potin hän räjäytti Videodromella, joka käväisi myös pienessä sensuurissakin aikanaan.

Torontolaisen tv-yhtiön johtaja Max Renn (mainio Woods) haluaa kanavilleen väkivaltaa ja seksia, eikä mitään pehmoilua. Lupia ei moiseen myönnetä, mutta yhtenä päivänä hänen satelliittinsä löytää erikoisen kanavan nimeltä Videodrome, jossa todellakin satutetaan ja tapetaan ihmisiä. Max alkaa paneutua kanavaan vähän turhan tarkasti, sillä hänen lähellään alkaa sattua hyvinkin erikoisia asioita (kasetit kuplii, mahaan ilmestyy reikä jne.) ja asiaa ei paranna, että hänen naisystävänsä Nicki (Harry) katoaa oltuaan myös kovin kiinnostunut Videodromesta.

Videodrome on todellinen painjaiselokuva jonka lopputuloksessa yhdistyy mystinen salaliittotrilleri, yhteiskunnalinen uhka ja hieno kauhuelokuva. Videodrome ottaa hyvinkin kantaa nykypäivän tv-tarjontaan, kun Maxia haastatellaan talk-showssa, jossa häntä itseään pidetään uhkana yhteiskunnalle, kun haluaa levittää enemmän vakivaltaa tv:ssä. Ennen kaikkea David Cronenberg on antanut mielikuvituksensä tulla esiin tarinan käsikirjoituksessa, johon hän on laittanut sopivasti ihnhottavia kauhukohtauksia, mutta myös pilkahduksen satiirinomaista huumoria ja onnistuneen kiehtovan tarinan. Videodromen jokaisessa kohtauksessa esiintyvä James Woods on todella loistava Max Rennin roolissa ja melkeinpä voisi puhua yhdestä miehen parhaasta roolisuorituksesta.

Kokonaisuutena Videodrome on yksi omaperäisimmistä visioista tv:n haittavaikutuksista kauhuelokuvan muotoon puettuna. David Cronenbergin ja James Woodsin Videodrome on ajaton mysteerielokuva, jonka seuraan jaksaa liittyä tietyn ajan jälkeen uudestaan. Saapi nähdä miten Videodromen lähetykset ovat jatkuneet nykyisella digiboxikaudella?

Pisteet:
Arvosteltu: 01.04.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

andy
Käyttäjä
309 arvostelua

Eläviä videonauhureita, sadistista pornoa, räjähtäviä lihakäsikranaatteja ja elokuva, josta et tiedä mikä on totta ja mikä tulee videolta. Sitä kaikkea ja paljon muuta on Cronenbergin sykähdyttävä ja provosoiva Videodrome.

Elokuvan kritiikki osuu kohteeseensa joka ainoan ruumiin myötä yhä katkerammin ja tarkemmin, ei niinkään kaapelikanavia ja televisioyhtiöitä vastaan, kuin katsojaa itseään. Ihminen on riippuvainen televisiosta ja sieltä tulee muutakin kuin Pikku Kakkonen, ja se muu kiinnostaa ihmistä. Cronenberg on onnistunut luomaan elokuvan, jota katsellessa tuntee inhoa elokuvan teemoja ja hahmoja ja koko ideaa kohtaan, mutta ei silti pysty sammuttamaan televisiota. Nykypäivänä Videodrome on ajankohtaisempi kuin koskaan, televisio on yleistynyt, samoin kotivideot, vaikkakin DVDn muodossa. Perverssiä ja kieroutunutta pornoa ja ääretöntä väkivaltaa saa silmiensä eteen helpommin kuin koskaan, lisäksi on vielä internet, josta saa aivan mitä vain nappia painamalla. Televisiosta on tulossa todellisuutta ja todellinen todellisuus on jäämässä tappiolle, kuten elokuvassa ennustetaan. Ihmisestä on tulossa riippuvainen ympäröivästä mediasta. Max Rennin vajotessa yhä syvemmälle Videodromen syvyyksiin, katsoja ei voi olla enää varma mikä on todellisuutta ja mikä videonauhaa. Elämästä itsessään on tullut hallusinaatio. Elokuvassa mediasta on tulossa uusi uskonto, ja televisiosta sen jumala. kaupungin kodittomat katsovat televisiota O’Blivionin kirkossa, enää ei tarjota ruokaa köyhille tai jumalan sanaa vaan televisiota, jotta nämä voitaisiin nostaa takaisin sivistyneen yhteiskunnan piiriin. Kauan eläköön uusi liha.

Elokuvassa on vaikea sanoa, kuka voittaa ja kuka on hyvä ja kuka paha. Ehkä ei lopulta kukaan. Ensinnäkin näemme todellisuuden päähenkilön silmin, joka on itsekin kieroontunut ja kyyninen, hänen ainoa motiivinsa on saada tarpeeksi sävähdyttävää materiaalia kaapelikanavalleen, jotta se myisi. Tämä tekee Max Rennin hahmosta haavoittuvaisen ja täydellisen uhrin elokuvan niinsanotuille antagonisteille. Toisaalla on Barry Convex, joka haluaa hallita mitä ihmiset katsovat ja vaikuttaa heihin sitä kautta. Toisaalla taas O’Blivion, joka ei kuitenkaan tarjoa vapautta tai pelastusta, vaan hurmosta ja sitoutumista. Lopulta on aivan sama kuka Renniä manipuloi, Convex vaiko O’Blivion, lopputulos on aivan sama. Max Renn lakkaa lopulta olemasta Max Renn ja elokuvan edetessä James Woods kuvaa hahmonsa ruudulle ainoastaan tyhjänä vastaanottimena, joka näyttää sen mitä sinne syötetään.

Max Renn on television uhri. Hänestä tulee kirjaimellisesti median ja viihdeteollisuuden orja. Hänen käteensä kasvaa ase ja hänen sisäänsä syötetään videonauhoja, jotka muokkaavat hänen tajuntaansa, elokuvan edetessä yli puolenvälin, alkaa päähenkilön psyyke pettää ja Cronenberg maalailee Rennin hulluuden ruudulle niin absurdein ja suorastaan sairain mielikuvin, että se on lähes hypnotisoivaa. Tulee mieleen elokuvan Convexin kommentti, joka pisti itseni hymyilemään: ”Why would anybody watch a scum show like Videodrome?” Cronenberg haastaa katsojan ja herää kysymys onko sitä itsekin alistunut Videodromen signaalille.

Pisteet:
Arvosteltu: 28.02.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Doc
Käyttäjä
1 arvostelua

Max Renn on yksi erään kaapelitelevision pomoista, joka metsästää koko ajan kanavalleen jotain uutta. Kerran hän erään kaverinsa kanssa onnistuvat löytämään piraattikanavan, Videodrome, jolla näytetään väkivaltaa ja raiskauksia. Max innostuu kanavasta ja alkaa selvittää, että kuka kanavasta vastaa. Mutta mitä lähemmäs totuutta hän pääsee, sitä sairaammaksi maailma hänen ympärillään muuttuu. Pian miekkonen huomaa myös itsessään muutoksia kuten esim. valtavan vaginan vatsassaan. Onko Maxin saamta näyt todellisia vai onko mies vain sekoamassa?

David Cronenbergin Videodrome ei päästä ketään helpolla. Se on selvä kommentti elokuvissa televisiossa näytettävästä väkivallasta ja sen haitoista ja luultavasti juuri sen takia ohjaaja itsekkin liioittelee väkivallassa. Lisäksi elokuva keskittyy nimen omaan siihen kuinka meistä kaikista on tulossa television orjia. Cronenberg piilottaa kaiken tämän väkivallan ja surrealismin alle, mutta ei tee silti liian vaikeaksi nähdä pintaa syvemmälle.

James Woods on varmasti yksi maailman parhaimmista näyttelijöistä ja jälleen kerran hän on loistava. Myös mahtavan Blondie-bändin laulaja, Deborah Harry, on hyvä. Videodromen mielikuvituksellisita tehosteista vastaa Rick Baker ja tunnelmalliset musiikit sävelsi Howard Shore.

Videodrome on napakka kommentti nykyajan television töllötyksestä eikä ajan hammas ole sitä tuhonnut. Se iskee vielä tänäkin päivänä kuin tuhat volttia.

nimimerkki: Daniel Baldwin

Pisteet:
Arvosteltu: 13.08.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Daniel Baldwin
Vieras

Tervetuloa painajaiseen! David Gronenbergin (The Fly, Scanners) painajaismaisen kammottava elokuva on yksi parhaita ikinä tehtyjä elokuvia. Elokuva ei ole missään nimessä kauhua tai edes Sci-Fiä, eikä todellakaan huumoria.

Elokuva on omalaatuinen viritelmä ja täysin hullu elokuva, jossa Rick Bakerin (Ihmissusi Lontoossa, Tähtien sota) mielikuvitukselliset tehosteet jylläävät. Kun elokuvan on katsonut täytyy miettiä hetki mistä oikein olikaan kyse. Ehkäpä jokaisen ihmisen sisällä asuvasta hullusta tai jopa televisiossa näytettävästä kaameasta väkivallasta? Mistäpä sitä ikinä tietää.

Juoni on aikasen sekava ja jos siitä mainitsee liikaa ei elokuvaa kannata katsoa. Max Renn on yksi erään televisiokanavan, jolla näytetään esim. pornoa ja väkivaltaa, johtajista joka etsii kokoajan uutta ohjelmaa kanavalleen. Yhtenä päivänä Max Renn löytää televisiosta piraatikanavan, Videodromen, jolla näytetään raiskauksia, väkivaltaa jne. Renn ihastuu kanavaan ja rupeaa selvittämään kuka kanavaa pitää, mutta jotain on tapahtunut sillä Max rupeaa näkemään outoja aistiharhoja kuten esim. jättiläisvaginan vatsassaan.

Valitettavasti en voi kertoa enempää juonesta, sillä silloin saattaisin paljastaa liikaa. James Woods esittää erinomaisesti sekoavaa Max Renniä ja rocktähti Deborah Harry vierailee masokistisena radiotoimittajana. David Gronenbergin elokuva Videodrome on painajaismainen ja otteessaan pitävä, joten osta tai vuokraa se HETI!

nimimerkki: Ash

Pisteet:
Arvosteltu: 17.01.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ash
Käyttäjä
71 arvostelua